Venäjän vaatimukset jätettävä yhä syrjään

Ukrainan vastahyökkäykset maahansa tunkeutunutta Venäjää vastaan ovat tuottaneet tulosta. Silti Ukraina on vaikeuksissa Venäjän iskettyä siviilikohteisiin ja tuhottua talveen varautuvan naapurimaan mahdollisuuksia pitää kansalaisensa lämpiminä. Vaikka Venäjän raukkamainen toiminta on vastoin kaikkia kansainvälisen yhteisön sopimia käytäntöjä, puheita rauhanneuvottelujen aloittamisesta alkaa nousta esiin.

Silti lännen tuki Ukrainalle on ollut laajaa ja on sitä jatkossakin. Huolimatta Yhdysvaltain välivaaleissa esiin tulleesta eräiden republikaaniedustajien Ukraina-kriittisyydestä, Yhdysvallat ei hevin lopeta Ukrainan tukemista. Vähentyä se kuitenkin voi.

Italian ja itäisen Saksan mielenosoitukset rauhan puolesta ovat saaneet julkisuutta, mutta kovin laajoja kansanjoukkoja ne eivät ole keränneet. Silti lännen tuki Ukrainalle tuskin enää kasvaa jo pelkästään siitä syystä, että se on ollut niin vahvaa. Lisäksi inflaatio ja erityisesti lämmitykseen tarvittavan sähkön hinta nostaa kansallista itsekkyyttä sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa.

Kansan muisti on myös lyhyt. Kun Venäjä on joutunut pakosalle, sen joukkojen tekemät raiskaukset ja muut rikokset eivät enää nouse samalla tavalla julkisuuteen kuin muutama kuukausi sitten.

Myös Venäjällä alkaa olla haluja aloittaa neuvottelut lännen kanssa. Presidentti Vladimir Putin joutuu jo kohtaamaan sisäisen opposition Moskovassa ja Pietarissa, joka maan talouden romahtaessa joka tapauksessa vahvistuu.

Vieläkin vakavampaa on kohdata armeijan johdon kasvava tyytymättömyys valtavien mies- ja kalustotappioiden edessä. Pahinta Putinille voi olla tavata kuolleiden sotilaiden äidit, jotka edustavat Venäjällä tällä hetkellä vahvinta oppositiota.

Putin on toimillaan murentanut Venäjän sotilaallista mainetta. Armeija joutuu pyytämään apua Iranilta ja turvaamaan palkkasotilaisiin sekä vankilasta vapautettuihin, rintamalle komennettuihin miehiin.

Vielä on epäselvää, kuinka paljon Ukraina voittaa alueitaan takaisin. Selvää on kuitenkin jo nyt, että Venäjä häviää joka tapauksessa. Jos se aikoo palauttaa aseellisen toimintakykynsä sotaa edeltävälle tasolle, edessä on joka tapauksessa 5–10 vuoden urakka.

Oman teollisen ja kaupallisen infrastruktuurin Venäjä on menettänyt ainakin kymmeneksi vuodeksi. Edessä on raaka-aineiden tuottaminen Kiinalle hinnalla, jonka ostaja päättää.

Vaikka taistelut ovat Ukrainassa vielä käynnissä, Putin joutuu myöntämään tappionsa lännelle.

Tällä hetkellä on vaikea nähdä, miltä pohjalta tulevasta rauhasta voitaisiin neuvotella. Jos Putinin hallinto ei romahda, Ukraina tuskin pystyy työntämään kaikkia venäläisiä alueiltaan itse. Valloittajan ja sotarikoksiin syyllistyneen maan kanssa jo pelkkä sovinnosta puhuminen kuulostaa absurdilta.

Myöskään Ukraina ei tällä hetkellä ole halukas rauhaan. Se on ymmärrettävää, sen verran kauhistuttavaa venäläisten käytös ja sodankäynti on ollut.

Kyynisesti ajatellen myös lännen etu on edelleen heikentää Venäjän puolustusvoimia. Venäjän armeijan murentuminen entisestään olisi myös Suomen ja muiden EU-maiden etu.

Todennäköisintä on jättimäinen jäätynyt konflikti. Senkin aikaansaaminen vaatii neuvotteluja, jotka eivät aivan heti ala.

Olennaista on, ettei Venäjää päästetä aloitteelliseksi neuvottelupöydässä. Sen esitysten pohjalta on vaikea nähdä syntyvän mitään pysyvää.

Vaikka neuvottelut joskus alkaisivat ja jopa päättyisivät, länsi ei päästä Venäjää helpolla. Putin ja hänen hallintonsa mahdolliset perilliset maksavat teoistaan nähtävissä olevan tulevaisuuden.