Eurooppa painaa kaasua ja jarrua samaan aikaa

Kuva: Timo Filpus

Euroopan parlamentti äänesti keskiviikkona puun energiakäytöstä. Vaikka ympäristövaliokunnan hulluimmat esitykset eivät menneet läpi, lopputulos oli kuitenkin sellainen, että tulkintavaihtoehtoja, termeillä kikkailua ja selityksiä riittää. Puu on uusiutuvaa, mutta ei kaikki puu. Lopputuloksella ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa, vaan se on politikointia samaan tapaan kuin maakaasuun luokittelu taksonomiassa vihreäksi.

Puun on uusiutuva energialähde, mutta sitä ei kohdella uusiutuvana. Puun energiakäyttöä ei voi tukea samoin kuin muita uusiutuvia. Puuta ei lasketa uusiutuvan energian tavoitteeseen, jos puun käyttö ylittää vuosien 2017–2022 keskiarvon primääribiomassan loppukulutuksesta. Luokitteluun vaikutta myös, millaiselta alueelta puu tulee.

Joka tapauksessa muun muassa Metsäteollisuus ry:n mukaan parlamentti on heikentämässä EU:n raaka-aine- ja energiaomavaraisuutta, koska parlamentti kyseenalaistaa primääribiomassan, kuten pienpuun, latvusmassan ja oksien uusiutuvuuden.

Parlamentin vieraantuminen todellisuudesta ei ole uusi asia. Parlamentti hyväksyi keskiviikkona direktiivin, jonka mukaan uusiutuvan energian tuotanto on nostettava Euroopassa 45 prosenttiin kaikesta energiantuotannosta vuoteen 2030 mennessä. Nyt se on noin 18 prosenttia ja Suomessa noin 40 prosenttia. Uusiutuvan energia määrää pitäisi nopeasti kasvattaa, mutta puun käyttö pitää vähentää.

Ei ole ainutkertaista, että EU:ssa painetaan kaasua ja jarrua samanaikaisesti. Näin ei taival edisty eikä tavoitteita saavuteta. Hyviä asioita edistetään teoriassa, mutta käytännössä niiden toteuttaminen tehdään usein vaikeaksi, jopa mahdottomaksi.

Venäjän hyökkäystä Ukrainan seuranneet pakotteet ovat osoittaneet Euroopan unionin heikon valmistautumisen poikkeusoloihin. Tästä saatiin esimakua jo koronakriisin aikana. Muun muassa ruoka- ja energiaturva ovat erittäin huonolla tolalla. Erityisesti riippuvuus venäläisestä maakaasusta on osoittanut karulla tavalla omavaraisuuden tärkeyden.

Energiakriisiin uhkaa ruokaturvaa, koska sekä lannoitteiden saatavuus että hinnat ovat karanneet kestämättömälle tasolle. Korkea kaasun hinta on tappamassa ison osan Euroopan lannoiteteollisuudesta. Typpilannoitteiden eurooppalaisesta tuotantokapasiteetista jo yli 70 prosenttia on joko vähennetty tai ajettu alas kokonaan. (MT 14.9.)

Maakaasun ja sähkön hinnat ovat nousseet nopeasti jopa sadoilla prosenteilla. Myös ruuan kuluttajahinta on noussut. Hintojen nousu on kiihdyttänyt inflaation ennätysmäisen korkeaksi.

Vaikka syynä inflaation nousuun on lähes yksiselitteisesti energian hinta, Euroopan keskuspankki (EKP) päätti pari viikkoa sitten nostaa ohjauskorkoja 0,75 prosenttiyksikköä. EKP:stä viestitettiin, että koronnostoja on tulossa jatkoissakin.

EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde sanoi, ettei rahapolitiikan keinoin voi vaikuttaa energia hintaan. Se ei ole EKP:n tehtävä, vaan EKP:n tehtävä olisi huolehtia hintavakaudesta. Vaikka koronnostolla pyritään hillitsemään inflaatiota, se ei välttämättä nyt auta. Energian hinta leikkaa kulutusta tehokkaammin. Lisäksi velallisten kukkarossa koronosto tuntuu viimeistään korontarkistuspäivänä.

Samaan aikaan kun EKP nostaa korkoja, EU ja jäsenmaat rakentavat yhteensä jopa tuhansien miljardien eurojen tukipaketteja korkean energiahinnan takia. Korkojen nostaminen yhtä aikaa isojen tukipakettien kanssa ovat inflaation torjunnan kannalta pahasti ristiriidassa.

Vaikka EKP on itsenäinen, jonkun pitäisi katsoa kokonaisuutta. Nyt EKP:n korkopäätökset ja EU:n epäonnistunut energiapolitiikka ajavat osaltaan EU:ta kohti taantumaa.