Suomi tarvitsee jokaisen maatilansa

Maatalouden rakennemuutos jatkuu edelleen nopeana. Maatilojen määrä vähenee ja tuotantoa jatkavien tilojen keskikoko kasvaa.

Keskiarvot eivät kerro koko totuutta. Niiden takana rakennemuutos myös jatkavien tilojen joukossa on voimakasta.

Tuottajat hakevat kukin itselleen ja tilalleen sopivia ratkaisuja. Osa tiloista on investoinut ja laajentanut tuotantoaan voimakkaasti.

Kaikilla ei ole tähän halua tai mahdollisuutta. Moni viljelijä onkin maatalouden sijasta alkanut panostaa muihin tulonlähteisiin – muuhun yritystoimintaan tai palkkatyöhön.

Tuotannon keskittymisestä ja tilojen erikoistumisesta kertoo hyvin se, että tiloista tuotantomäärältään suurin puolikas vastaa jo 90 prosentista Suomen koko maataloustuotannosta. Vastaavasti 30 000 pienintä tilaa tuottaa noin kymmenesosan maataloustuotannon arvosta (MT 27.4.).

MTT Taloustutkimuksen mukaan tuotannon keskittyminen on 2000-luvulla ollut nopeinta kotieläintiloilla. Tulos ei yllätä, sillä kotieläintilojen määrä on vähentynyt huomattavasti maatilojen kokonaismäärää nopeammin.

Peltoviljelyssä tuotannon laajentamisen rajat tulevat nopeasti vastaan. Sen sijaan navetan, kanalan tai sikalan seinät rakennetaan helposti kauemmas toisistaan. Eläintiloilla tuotannon moninkertaistavat investoinnit eivät ole olleet harvinaisia.

Voimakkaasti laajentavat tilat hakevat hyötyä suuruuden ekonomiasta. Mikäli rakentamisen kustannukset sekä velat ovat hallinnassa, suuressa yksikössä tuotantokustannukset saadaan pidettyä helpommin alhaisina.

Kääntöpuolena tuotantoyksikön kasvattaminen kasvattaa myös riskejä – sekä taloudellisia että yrittäjään itseensä liittyviä. Heikot tuottajahinnat sekä maatalouspolitiikan epävarmuus ovat monella tilalla johtaneet päätökseen olla laajentamatta tuotantoa.

Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike kertoi perjantaina tuoreimmat rakenneluvut. Suomessa oli viime vuonna yhteensä 61 584 maatilaa. Määrä oli vähentynyt edellisvuodesta 1 183 tilalla.

Tilakokoon katsomatta jokainen maatila on tärkeä osa elävää maaseutua. Tilat tuottavat kukin osansa maamme ruokaturvaa ja huoltovarmuutta. Ne muodostavat maaseudun runkoasutuksen, jota ilman myös muu maaseutuasuminen vaikeutuisi huomattavasti.

Maaseudun elinvoimaisuuden kannalta olisi erittäin tärkeää, etteivät tuotantonsa lopettaneet tilat jäisi asumattomiksi. Vaikka eläintenpidosta olisi luovuttu ja pellot vuokrattu naapureille, tarjoaa maatila edelleen erinomaisen ympäristön monelle muulle yritystoiminnalle.

Ja uusia yrittäjiä Suomi nyt tarvitsee. Siksi myös valtiovallan tulisi omilla toimillaan luoda uskoa ja rohkaista uusien yritysten perustamista sekä olemassa olevien yritysten sukupolvenvaihdoksia koko maassa.

Valtion talouden säästötarve ymmärretään myös maaseudulla. Hallituksen kehyspäätöksissä maaseutu on kuitenkin joutunut kantamaan suhteettoman raskaan osuuden.

Keskusten suosiminen on johtamassa maaseudulla epävarmuuteen. Jos yhteiskunta vetäytyy ympäriltä, ei yrittäjälläkään välttämättä uskallus riitä ideoidensa toteuttamiseen.

Vaikka maatalouden muutos on kovan hintakilpailun vuoksi johtanut kohti suurtuotantoa, on markkinoilla nähtävissä selvästi jo vastakkainen vire. Myös pieni on jälleen kaunista – kuluttajia kiinnostavat pientuottajien tuottama lähiruoka sekä muu erikoistuotanto.

Tilakoko ei välttämättä ratkaise menestystä. Suomi tarvitsee jokaisen maatilansa.