Suomi nousee vain yhteistyöllä

Pitkään jatkunut talouden hiipuminen on johtanut siihen, että Suomi on virallisestikin taantumassa. Viennin yskimisen lisäksi myös kotimainen kysyntä on hiipumassa. Yt-neuvottelut ja irtisanomiset ovat olleet kuluvan syksyn aikana lähes päivittäisiä.

LähiTapiolan eilen julkistama talousennuste oli synkkä. Sen mukaan Suomen talouden suhdannekuva on heikentynyt odotettuakin enemmän. LähiTapiola ennustaa Suomen talouskasvuksi ensi vuonna nollaa ja työttömyys uhkaa nousta yhdeksään prosenttiin.

Lääkkeitä talouden kääntämiseksi kasvuun on esitetty varsinkin Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n taholta. EK:n uusi puheenjohtaja Ilpo Kokkila väläytti lauantaina Ylen Ykkösaamussa palkkojen alentamista. Kokkila tosin myönsi, että palkka-ale ei ole helposti toteutettavissa.

EK:n jäsenliitoissa ollaan oltu pettyneitä viime vuonna tehtyyn raamisopimukseen. Tyytymättömyys johti toimitusjohtaja Mikko Pukkisen eroon. Uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin elinkeinoministeri Jyri Häkämies. Raamisopimusta ministerinä kannattaneesta Häkämiehestä tuli uudessa tehtävässä sen vastustaja. Häkämies esitti eilen viikoittaisen työajan pidentämistä kahdella tunnilla.

Yhtenä keinona talousongelmien ratkaisemiseksi on esitetty myös eläkeiän nostamista. Työurien pidentämistä toki tarvitaan, mutta eläkeikä ei ole kuitenkaan suurin ongelma. Työuria pitää pidentää loppupään lisäksi ennen kaikkea alkupäästä. Työuraa on vaikea pidentää, jos sitä ei pääse edes aloittamaan.

Nuorisotyöttömyys on laajempikin eurooppalainen ongelma. Syvissä talousvaikeuksissa rämpivissä Espanjassa ja Kreikassa puolet nuorista on työttömiä. EU:n komissio esittääkin Suomessa ensi vuonna voimaan tulevan nuorisotakuun laajentamista jokaiseen jäsenmaahan.

Suomen taloutta ei saada kääntymään nousuun eläkeikää nostamalla ja palkkoja leikkaamalla. Se ei onnistu myöskään hallituksen jo tekemillä leikkauksilla ja verojen korottamisella. Tarkka taloudenpito on tarpeen, mutta se ei tarkoita pelkästään säästämistä, vaan pitää myös investoida tulevaisuuteen ja varautua näin maailmantalouden nousuun.

Työmarkkinajärjestöjen tehtävänä on sopia työehdoista, ja maan hallituksen tehtävänä on huolehtia kaikista suomalaisista tasapuolisesti. Valtion budjettiin tehtävät leikkaukset ja verotuksen kiristykset kohdistuvat usein pahiten heikoimmassa asemissa oleviin ja niihin, joilla ei ole tukenaan vahvaa etujärjestöä.

EK:n vaatimukset palkkojen alentamisesta, eläkeiän nostamisesta ja työajan pidentämisestä olisivat huomattavasti uskottavampia, jos yritykset näyttäisivät esimerkkiä. Yrityksillä ja yritysjohtajilla olisi nyt näytön paikka.

Verottajan mukaan Suomi menettää satoja miljoonia euroja verotuloja vuodessa, koska yritykset siirtävät Suomessa tuotettuja voittoja verotettaviksi kevyemmän verotuksen maihin. Tämä niin sanottu verosuunnittelu on laillista, mutta kuitenkin kyseenalaista.

Ennen kaikkea nyt tarvitaan yhteisvastuuta ja asennemuutosta kaikilta suomalaisilta.

Parin vuosikymmen takaisen laman aikana pääministeri Esko Ahon (kesk.) hallitus esitti laajaa yhteiskuntasopimusta. Yritys kaatui Metalliliiton vastustukseen ja siitä seurasi iso devalvaatio.

Nyt kilpailukykyä ei voida lisätä devalvoimalla, vaan siihen on löydettävä toisenlaiset lääkkeet. Tärkeintä on huolehtia työllisyydestä. Se onnistuu parhaiten mahdollisimman laajalla yhteistyöllä ja sopimisella.