Metsäsektorin tulevaisuuson pidettävä omissa käsissä

Viime vuosi oli metsäteollisuudelle menestys. Paperia lukuun ottamatta puusta valmistettavien tuotteiden kysyntä oli kovaa ja se heijastui myös hintoihin. Metsäyhtiöt tekivät ennätyksellisen hyvää tulosta. Tulevaisuuden näkymät ovat periaatteessa hyvät, koska biotalous on kovassa nosteessa.

Metsäekonomisti Antti Mutanen arvioi, että puutuotteiden, sellun ja pakkausmateriaalien näkymät jatkuvat tänä vuonna myönteisinä, vaikka hintataso viime vuodesta laskee. Mutasen mukaan ennusteet näyttävät, että esimerkiksi sahatavaran hinnat jäävät pitkän aikavälin hintatasoa korkeammalle. (MT Metsä 1/2022)

Kukaan ei enää puhu metsäsektorista auringonlaskun alana, mutta taivaanrantaan on noussut useita uhkaavia pilviä. Mutanen arvioi, että epävarmuutta tulevaisuuteen luovat koronapandemian kehitys, geopoliittiset jännitteet sekä metsien käyttöön liittyvä politiikka.

Metsiin kohdistuvasta poliittisesta riskistä on saatu näyttöjä jo vuosia. Viime vuonna metsät joutuivat suorastaan EU:sta tulevan säätelyvyöryn alle. Näin siitä huolimatta, että metsäpolitiikka on Euroopan unionin perussopimuksen mukaan kansallisessa päätösvallassa oleva asia. EU:ssa on kova halu ottaa määräysvalta metsistä. Määräysvallan ottamista perustellaan ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunnalla.

Viime vuonna päähuomion veivät EU:n uusi metsästrategia ja taksonomia-asetuksen ilmastoa koskevien arviointikriteerien hyväksyminen. Mutanen muistuttaa, että vähemmälle huomiolle jäivät metsiä ja maankäyttöä koskevan Lulucf-asetuksen ja puun käytön kestävyyttä koskeva Red II -direktiivin uudistamiset sekä metsäkatovapaat tuotteet asetusesitys.

Suomalaisilla edunvalvojilla tulee riittämään töitä jatkossakin. Vaikka säätelyvyöry on jo ollut massiivista, poliittinen vääntö EU-tason säätelystä on Mutasen mukaan suurelta osin vasta alkamassa. Esimerkiksi taksonomiaan liittyy ilmastokriteerien lisäksi viisi muuta tavoitetta. Yksi niistä on luonnon monimuotoisuuteen liittyvät kriteerit. Niistä odotetaan päätöstä kevään ja kesän aikana.

EU:n metsiin ja niiden käyttöön liittyvät tiekartat, strategiat ja lakialoitteet muodostavat Mutasen mukaan monimutkaisen palapelin. Moniin lausuntoihin ja vaikutusarviointeihin osallistuneen Mutasen mielestä eri riippuvuussuhteiden ymmärtäminen ja taustalla olevan tutkimustiedon relevanttiuden arviointi, kokonaiskuvan muodostaminen sekä mahdollisten vaikutusten arvioiminen eivät kahdellakaan lukukerralla luonnistu.

Koska asiat ovat monimutkaisia ja vaikeita, on hämmentävää kuinka paljon "metsäasiantuntijoita" EU:sta ja Suomesta löytyy.

Sahateollisuuden yhteiskuntasuhdepäällikkö Anniina Kostilainen toteaa MT Metsän kolumnissa, että kaikilla muilla paitsi metsäsektorilla itsellään tuntuu olevan selkeä näkemys, mitä Suomen metsille pitäisi tehdä. Hänen mielestään metsäsektorilla on perusteltua pelätä, että alan ulkopuolelta heiteltävät aloitteet romuttavat pitkään ja huolella rakennetun metsätaloutemme perustan.

Kostilaisen mielestä suomalaisen metsäalan olisi korkea aika tavoitella globaalia kestävyysjohtajuutta ottamalla alan kehitystavoitteiden asettaminen omiin käsiinsä. Hänen mukaansa on oma valinta, haluaako metsäsektori rakentaa ratkaisut itse, vai ottaa ne muualta annettuna.

Suomalaisen metsäsektorin kestävyys ja osaaminen ovat jo nyt maailman huippua, mutta ongelmana on, ettei niitä tunneta muualla. Niistä kertomiseen tarvitaan alaa leveämmät hartiat myös siksi, että päätökset EU:ssa ovat poliittisia. Jos kansallisella tasolla ei asiasta päästä yhteisymmärrykseen, luovutetaan päätösvalta metsistämme muille. Sekin on oma valinta.

Metsiin kohdistuvasta poliittisesta riskistä on saatu näyttöjä jo vuosia.