Maakuntien menestys on työllisyyden perusta

Hallitus käy kuun lopulla ensi vuoden budjetin kimppuun mielenkiintoisessa tilanteessa. Koko kautensa ajan pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus on edennyt ulkoisesta kriisistä toiseen. Koronaepidemian jälkeen Venäjä aloitti eurooppalaisen sodan, jonka seurauksista vasta alku on nähty.

Energian hinnan nousu ja äkillisesti käynnistynyt inflaatio vaikuttavat myös ensi vuonna kaikkien suomalaisten elämään.

On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka hyvässä iskukyvyssä Suomen talous on kriiseistä selvinnyt. Työllisyys on ennätysvauhdissa. Hallituksen tavoitteeksi asettama 75 prosentin työllisyysaste on enää prosenttiyksikön päässä. Kesäkuun työttömyysaste oli painunut 6,4 prosenttiin ja talouden kasvun esteenä on parhaillaan huutava työvoimapula.

Vaikka saavutus perustuu myös kriisien aikaiselle velanotolle, elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) ja työministeri Tuula Haatainen (sd.) voivat saavutuksellaan hetken tuulettaa.

Oppositiopuolueet kokoomus ja perussuomalaiset ovat sinänsä perustellusti kauhistelleet velkaantumista, mutta uskottavaa vaihtoehtoa koronan tai Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamille sopeutustoimille ne eivät sittenkään ole esittäneet.

Hallituksen tärkein työ olisi nyt pitää suotuisa työllisyyskehitys vauhdissa huolimatta inflaatiosta ja sen valumisesta palkkoihin, jolloin maan kilpailukyky heikkenisi.

Samalla hallituksen tulisi suunnata erityisesti Venäjän kaupan romahtamisesta kärsivään Itä-Suomeen täsmätoimia, jolla maakuntien hyvin kehittyneestä työllisyydestä pystyttäisiin edelleen pitämään huolta.

Mitä nämä toimet olisivat, on edelleen avoinna. Perinteisten väylä- ja muiden infrastruktuurihankkeiden sijasta olisi keksittävä jotain fiksumpaa.

Kun suomalaiset ovat nyt löytäneet etätyön ja maakuntien tarjoamat mahdollisuudet mukavaan ja väljään elämään, olisi avoimen sektorin investointien vauhdittaminen parasta aluepolitiikkaa. Jopa esille nousseet keinot helpottaa maahanmuuttoa alueellisesti voisivat olla kokeilemisen arvoisia.

Turhan rakentamisen välttäminen olisi myös ekologisesti perusteltua. Samoin veronmaksajien kustantamalla asumistuella ylläpidetty Helsingin alueen rakennusbuumi on toivottavasti tulossa tiensä päähän.

Kansan ostokyvyn turvaaminen inflaation laukatessa nousee myös budjettineuvotteluihin. Valtiovarainministeri Annia Saarikon (kesk.) ajamat veronalennukset korvauksena kilpailukyvyn kannalta tärkeistä matalista palkankorotuksista voivat olla nykyisessä työmarkkinailmapiirissä vaikeita ajaa läpi.

Yksi vaihtoehto olisi nostaa verotaulukoiden inflaatiotarkistuksia vastaamaan paremmin hintojen todellista nousua.

Kalliiksi ja tehottomaksi arvioidusta hoitajamitoituksen kiristämisestä pitäisi päästä irti ilman demareiden täydellistä kasvojen menetystä.

Polttonesteiden hinnannousua hillitään edelleen sekoitevelvoitteesta tinkimällä. Myös sähkön hintaa pyritään pitämään kohtuullisena esimerkiksi arvonlisäverotusta alentamalla.

Ruokakriisiin budjetti ei todennäköisesti tuo uusia avauksia. Maatalouden turvaaminen tulevissakin ahdingoissa jää lisäbudjettien varaan.