Talouskasvu voi myös jatkua

Suomen taloudella menee tällä hetkellä hyvin. Kun toipuminen viime vuoden kesällä alkoi, suurin osa ennustajista ennusti talouden noususta vaatimatonta. Osa kuitenkin tohti uskoa parempaan. Näin kävi. Tällä kertaa optimistit eivät pettyneet.

Kun kasvu saattaa nousta jopa kolmen prosentin tuntumaan, pessimistit ovat taas heränneet. Kasvun arvioidaan kohta hiipuvan, rakentamisessa se kuulemma on jo nähtävissä.

Tulevaisuuden ennustaminen ei ekonomisteilta tahdo kuitenkaan onnistua. Ei ainakaan käänteen näkeminen. Tasaisen tahdin eri variaatioita on aina helpompi povata.

Tälläkään kertaa ennusteiden suuntaa ei kannata ottaa liian vakavasti. Kun kasvu on saatu käyntiin, sitä on täysin mahdollista pitää yllä. Kannattaa vielä muistaa, mistä nykyinen kasvupyrähdys on syntynyt.

Merkittävin yksittäinen asia on aikanaan paljon parjattu kilpailukykysopimus. Työmarkkinajärjestöt onnistuivat sopimaan järjestelystä, jolla palkankorotuksista pidättäydyttiin ja työaikaa pidennettiin. Useimmilla aloilla kolme päivää vuodessa. Myös julkinen sektori kantoi kortensa kekoon.

Kun yritykset samaan aikaan saivat aikaiseksi omia tehostamistoimiaan, kotimarkkinat elpyivät ja vienti alkoi vetää. Tätä vauhditti toki myös se, että pääkilpailijamaissa kustannukset jatkoivat rapsakkaa nousua.

Työmarkkinajärjestöjen johto ansaitsee suorituksestaan tunnustuksen. SAK:n Lauri Lyly, STTK:n Antti Palola, Akavan Sture Ffäder, EK:n Jyri Häkämies ja kuntatyönantajien Markku Jalonen saivat joukkoineen aikaiseksi merkittävän, jopa historiallisen sopimuksen.

Nyt nämä henkilöt ovat tuloneuvotteluista poissa. Vastuun kantavat ensi sijassa vientialojen liittojohtajat. Koko maan etu olisi, jos he onnistuisivat.

Merkittävimmän työnantajaliiton Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen kertoo tämän lehden haastattelussa, että vientialat pääsivät jo keväällä sopuun siitä, millä tavalla niin sanottua Suomen mallia viedään eteenpäin. Sopimus kaatui kuitenkin loppumetreillä Metsäteollisuuden lähdettyä neuvottelupöydästä.

Teknologiateollisuus ja kemian teollisuus pyrkivät vielä jatkamaan neuvottelua palkansaajien kanssa, mutta nyt nekin ovat ohi. Inkeroisen mukaan asia on nyt todettava selvästi ääneen. Energia on suunnattava perinteisiin liittokohtaisiin neuvotteluihin heti elokuussa lomakauden jälkeen.

Suomen mallin kariutuminen ei ole yllätys, mutta pettymys se on silti. Keväällä kariutuneen neuvotteluprosessin ydin oli se, että molemmat osapuolet tunnustivat Suomen Pankin laskelmat lähtökohdaksi kustannusten tarkastelulle. SP:n mukaan Suomen takamatka kilpailukyvyssä olisi edelleen 5–10 prosenttia.

Haarukka on huomattavan leveä, mutta myös kilpailukyvyn vertaaminen muihin on vaikeaa. Kysymys onkin luottamuksesta. Kiky osoitti, että kilpailijoita on mahdollista saada kiinni. Tätä olisi nyt jatkettava, Olennaisinta olisi edelleen luottaa siihen, että maltilliset korotukset tuottavat aikanaan koko kansantaloudelle hyvää.

Kasvu tuottaisi työllisyyttä, parantaisi julkisen talouden tasapainoa ja sallisi veronalennukset ja ostovoiman kasvun. Se myös mahdollistaisi valtion velkaantumisen taittamisen.

Työnantajaliitoilla ja palkansaajien etujärjestöillä on syksyllä alkavissa neuvotteluissa valtava vastuu. Onnistuessaan ne pystyisivät edelleen vahvistaman Suomen kilpailukykyä. Jos ne epäonnistuvat, oraalle saatu kasvu tyrehtyy nopeasti ja yt-neuvotteluiden ja julkisten menojen leikkausten kierre alkaa uudelleen.

Vielä ei ole mitään menetetty. Vuosien taantuman muisto on niin ikävä, ettei kukaan halua tuota aikaa takaisin. Liittokierroksilla on kolkko maine. Se olisi nyt pystyttävä jättämään taakse.

Talouden kasvun jatkaminen onkin puhtaasti työmarkkinoiden ja yritysten käsissä. Maan hallitus ei tähän pysty. Sen rooliksi jää maltista muistuttaminen ja leikkauksilla pelottelu. Myös veronalennusporkkanoille voi edelleen olla tarvetta.