Tuottajahintojen lasku ennustaa ongelmia sekä tiloille että teollisuudelle

Hallituksen maatalouspoliittiset avaukset Farmarin paneelissa jättivät tuottajat hämmentyneiksi. Lisää konkretiaa ja nopeutta olisi kaivattu. Kuva: Carolina Husu

Pääkirjoitus|Maatalouspolitiikka

8.7.202405:30

Pääkirjoitus

Jouni Kemppainen

Lihantuotannon kannattavuus on alkuvuoden aikana ollut vielä pelättyäkin kovemmalla koetuksella. Erityisesti HK Foodsin tuottajille maksama hinta on laskenut rajusti.

Maaseudun Tulevaisuuden selvityksen mukaan suomalaisille markkinoille yritysmyyntien jälkeen uudelleen keskittyvä HK on alentanut kuluvan vuoden aikana naudanlihasta tuottajille maksettavaa hintaa peräti kuuteen otteeseen (MT 5.7).

Alennusten yli 20 sentin yhteisvaikutus kilohintaan on muutenkin heikosti kannattaville tiloille merkittävä.

Lisäksi HK Foods on laskenut sianlihan hintaa rajusti. Viimeksi kuluneen kuukauden aikana pudotus on ollut 7 senttiä kilolta.

Hinnan pudotuksen taustalla on raskaassa ja kalliissa velkalastissa vaeltavan HK:n pyrkimys parantaa kannattavuuttaan. Tässä yhtiön on pakko onnistua.

Kun se ei ole saanut korotuksia läpi kaupalta, HK:n on pakko ottaa rahaa omilta tuottajiltaan, joista monet ovat toki myös yhtiön omistajia.

HK Foods ei ole ongelmineen yksin. Myös Snellman on laskenut sekä naudan- että sianlihan tuottajahintojaan alkuvuodesta.

Yhtiön toimitusjohtaja Roland Snellman ymmärtää tuottajiensa huolen aiheesta, koska kustannukset tiloilla ovat samaan aikaan esimerkiksi rehun osalta jopa nousseet.

Elintarviketeollisuuden ongelmat alkavat muistuttaa maatilojen tilannetta.

Kun kuluttajien ostovoima on laskenut, kauppa on varautunut lisäämään tuontia. Jo pelkkä mahdollisuus halvan tuonnin lisääntymisestä aiheuttaa hintapaineen teollisuuteen, jonka voima kaupan edessä on liian heikko.

Osa teollisuudesta pystyy vastaamaan haasteeseen pitämällä kiinni omista brändeistään, tekemällä tuotekehitystä ja karsimalla kustannuksiaan.

Yhä useampi ei tähän kuitenkaan kykene.

Sama pätee ruokaketjun alkutuottajiin. Osa tiloista voi pärjätä jopa aiempaa paremmin. Monilla suurilla sikatiloilla on jopa investointihaluja ja usko kannattavuuteen on kohentunut viime vuodesta (MT 5.7).

Vastaavasti useimmilla edessä on ollut tilan lopettaminen ja sama suunta jatkuu. Kantarin tutkimuksen mukaan sikatiloja on tänä vuonna jäljellä enää runsaat 600. Määrän uskotaan puolittuvan vuoteen 2032 mennessä.

Farmari-messujen tuottavuuspaneelissa maatalousministeri Sari Essayah (kd.) lupaili edelleen toimia, jolla kaupan vahvaa asema ruokaketjussa voitaisiin hillitä (MT 6.7). Ministeriö pyrkii myös vauhdittamaan vientiä.

Markkinavoimien edessä Essayahin tai eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajan Jenna Simulan (ps.) toimet vaikuttavat kuitenkin hitailta ja yleisiltä.

Kurki ehtii kuolla ennen kuin suo sulaa. Perhetiloihin perustuvalle suomalaiselle maataloudelle ja hajautetulle huoltovarmuudelle heitetään jo kovaa vauhtia hyvästejä kaikessa hiljaisuudessa.

Yhtään konkreettista ja nopeaa toimenpidettä, joilla keskittymiskehitystä aiottaisiin hillitä ei esille noussut.

Joka tapauksessa paljon investoineille yrittäjähenkisille suurtiloille kannattaa toivoa menestystä.

Samalla kannattaa toivoa, että se 20 prosenttia tiloista, jotka tällä hetkellä kannattavat liiketaloudellisesti hyvin, kannattavat myös tulevaisuudessa.

Näin ei välttämättä ole. Farmarin paneeliin osallistunut S-ryhmän päivittäistavarakauppaa johtava Sampo Päällysaho muistutti, ettei suomalainen ruokakauppa ole erillään muusta maailmasta.

Tuontiruoka on tullut jäädäkseen ja sen kanssa on nyt vain kilpailtava.

Ilman poliittisia toimia suomalainen maatalous ei kansainvälisessä halvan ruuan kilpailussa pärjää jatkossakaan. On hallituksen käsissä halutaanko huoltovarmuudesta ja omasta ruuasta pitää kiinni.

Markkinat eivät tätä vastuuta ota.