Järki saattaa sittenkin voittaa työmarkkinoilla, kun kaikki ehtivät hävitä tarpeeksi
Kun sekä hallitus ja palkansaajat ovat näyttäneet voimansa, kaikki ovat hävinneet. Silti usko työmarkkinasovun syntymiseen on herännyt. Hallitus etsii nyt sopua sekä yrittäjäjärjestön että palkansaajaliikkeen kanssa. Lähellä se ei ole, mutta edistystä tapahtuu kaiken aikaa.
Työministeri Arto Satonen etsii parhaillaan ratkaisua SAK:n puheenjohtajan Jarkko Elorannan (vas.) ja Suomen Yrittäjien toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen kanssa kiistaan paikallisesta sopimisesta. Kuva: Sanne Katainen11.4.202413:00
Kun viennin lamaannuttaneet lakot loppuivat, usko järjen voittoon palasi taas kerran sekä valtakunnan politiikkaan että työmarkkinoille. Eikä hetkeäkään liian aikaisin.
Tavalliset suomalaiset ovat tilanteeseen lopen kyllästyneitä. Jo se, että riidassa on kiista sopimisen tavasta kuulostaa absurdilta.
Huoli toimeentulosta, työpaikoista, lomautuksista, sosiaali- ja terveyspalvelujen rapistumisesta, koulujen turvallisuudesta tai vaikka eurooppalaisen sodan eskaloitumisesta painavat muutenkin mieliä.
Silti menneiden viikkojen riitely on saattanut olla myös tarpeen. Hallitus osoitti, että se on tosissaan uudistuksissa, joilla valtion taloutta ja kaiken perustana olevaa työllisyyttä tuetaan.
Palkansaajat puolestaan näyttivät voimansa ja osoittivat, ettei ay-liikettä ja sen tavoitteita ole syytä vähätellä.
Keskusteluilmapiiri näyttää ainakin hetkeksi parantunen. Sekä pääministeri Petteri Orpo (kok.) että työministeri Arto Satonen (kok.) ovat tapailleet uutta rakentavampaa klangia suhtautumisessa palkansaajaliikkeeseen.
Jopa tilanteessa erityisen ärhäkkäänä esiintyneen Keskuskauppakamarin puheenjohtaja Timo Ritakallio joutui esittelemään sovinnollisia kantoja ay-liikkeelle järjestönsä johdon puolesta.
Niin raskas ja kallis lakkokevät oli hallitukselle ja kaikille suomalaisille, ettei tätä ottelua tuskin kukaan halua käynnistää uudelleen.
Lähellä sopu ei ole vieläkään, mutta nyt sitä kuitenkin etsitään. Hallitus on todennäköisesti valmis vastaantuloihin lakkosakkojen kohtuullistamisessa. Myös väljennykset tukilakkojen toiston rajaamisessa voivat helpottaa sovun syntymistä.
Paikallisen sopimisen osalta pääluottamusmiehen aseman tunnustaminen koko henkilöstön edustajaksi niissä yrityksissä, joissa tehtävä on olemassa, auttaisi nyt asiassa.
Myös järjestäytymättömien yritysten sopimustoiminnan saattaminen valvonnan alaiseksi voisi auttaa yrittäjäkentän ja palkansaajaliikkeen välisen luottamuksen palauttamisessa.
Palkansaajaliikkeen ymmärrys vientivetoisen palkkamallin eduista on lisääntynyt.”
Niin raskas ja kallis lakkokevät oli hallitukselle ja kaikille suomalaisille, ettei tätä ottelua tuskin kukaan halua käynnistää uudelleen. Kaikki ehtivät hävitä menneinä viikkoina riittävästi.
Myös maan hallitukselle pienet vastaantulot työmarkkinoiden rauhoittamiseksi olisivat siedettäviä, jopa hyviä.
Paikallinen sopiminen ja työrauhaa turvaava lainsäädäntö etenisivät kuitenkin. Samalla se pystyisi uudistamaan muun mussa työttömyysturvan porrastusta ja muita säästöjä, joita valtion talous joka tapauksessa tarvitsee.
Myös palkansaajaliikkeen ymmärrys vientivetoisen palkkamallin eduista on lisääntynyt, kun siihen on saatu ujutettua ajatuksia julkisten alojen kaipaamista joustoista.
Suomalaisten maltillista enemmistöä olisi syytä kuunnella.
Hallitus etsii parhaillaan sopua sekä palkansaajien että Suomen Yrittäjien kanssa. Neuvotteluiksikin yhteydenpitoa voi jo kutsua.
Kummankin osapuolen kiihkeimmät edustajat olisi syytä nyt sivuuttaa. Sen sijaan suomalaisten maltillista enemmistöä olisi syytä kuunnella.
Työrauha ja paikallinen sopiminen ovat lopulta kaikkien etu. Ilman reiluja sääntöjä nekään eivät onnistu.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
