Hanhi ja joutsen

Voiko eläimen rauhoituksen perua? Tai rauhoitettujen eläinten kantoja perustellusta syystä harventaa?

Pääkaupunkiseudulla moni näkee valkoposkihanhet jo riesana. Maaseudulla kasvanut laulujoutsenkanta aiheuttaa tuhoja viljelyksille.

Helsingin hanhiongelmaan (MT 30.6.) halusi puuttua lintumiehenäkin tunnettu kansanedustaja Pertti Salolainen (kok.). Valkoposket ovat vallanneet ja sotkeneet Helsingissä puistoja, uimarantoja ja viljelyksiä. Salolainen pohtisi ”kaikkia keinoja” ongelman ratkaisemiseksi.

Maanantaina MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola esitti Helsingin Sanomien kirjoituksessaan (HS 14.7.), että laulujoutsenten metsästys pitäisi jälleen sallia. Jopa tuhatpäiset joutsenparvet ovat paikoin kohtuuton haitta viljelijöille. Ulosteiden sotkemilla pelloilla lokaantuu myös kansallislintumme uljas maine.

Rauhoitettujen hanhien ja joutsenten metsästys on hyvä kesäpuheenaihe. Mielipiteitä riittää laidasta laitaan.

Merkillepantavaa on kuitenkin, että kannanharvennusta esittävät ne, joiden elämänpiiriä ylisuuret lintukannat koskettavat. Kiivaimmat vastustajat taas löytyvät niistä, jotka eivät ole lintujen kanssa juuri missään tekemisissä.

Joutsenen, karhun, suden tai ahman aiheuttamat mittavatkaan vahingot eivät kaupunkien näkökulmasta vähennä lajien suojeluarvoa. Ne kun eivät omaa elämää häiritse.

Kaupunkialueelle tullut karhu puolestaan nimetään city-karhuksi, joka on vaarallisena poistettava. Omalla takapihalla suojelu ei enää olekaan arvossaan.

Maaseudulla ei ole noussut suurta meteliä Helsingin valkoposkihanhien puolesta. Ehkä maalla ajatellaan, että tehkööt hanhiensa kanssa, minkä parhaaksi näkevät.

Ei olisi huono kulttuurin muutos, jos paikallista näkemystä arvostettaisiin laajemminkin. Oman takapihan tapahtumat koskettavat, ja niihin olisi myös mukava pystyä vaikuttamaan.