Lehtien jakelu on turvattava

Lehdistön taloudelliset vaikeudet ovat olleet laajana puheenaiheena. Kuinkas muuten, kukas kissan hännän nostaa, jos ei media itse.

Kokonaiskuva vaikeuksien syistä ja seurauksista on ollut kuitenkin hämärä. Kun maan suurin lehti joutuu ongelmiin väärien liiketaloudellisten ratkaisujen takia, on se valtakunnan uutinen kaikilla kanavilla. Sen sijaan pienten maakuntalehtien kuolema ei kiinnosta muita kuin korkeintaan lehden lukijoita.

Kuva alan tilanteesta ei myöskään ole yhtenäinen. Mediakohussa on jäänyt huomaamatta, että monet lehdet voivat hyvin. Lukijansa ja ilmoittajansa säilyttäneitä lehtiä on erikoislehtien, paikallislehtien ja aikakauslehtien joukossa. Myös iltapäivälehdet ovat viime vuosina menestyneet.

Selvitysmies Tuomas Harpf on raportissaan valaissut tilannetta realistisesti. Viestinnän ja erityisesti lehdistön murros on monitahoinen asia.

Digitalisoituminen on muuttanut painetun viestinnän asemaa. Voi tietysti sanoa, että lehdistö on kokenut vain sen, mikä on tapahtunut muuallakin. Nokia on kaatunut ja paperiteollisuus sulkenut koneita. Rakennemuutos on kohdannut kaikkia elinkeinoja.

Paperilehden asema on heikentynyt, kun kuluttajat lukevat uutisia entistä enemmän verkosta. Kun suuri osa tarjonnasta on ollut verkossa ilmaista, lehdet ovat menettäneet tilaus- ja mainostuloja.

Lehtien tilausten arvonlisävero oli aiemmin nolla. Kataisen hallitus nosti arvonlisäveron kuitenkin samaan kuin kirjoilla ja lääkkeillä, eli kymmeneen prosenttiin.

Harpf toteaa, että arvonlisäveron nostaminen sattui huonoon vaiheeseen, kun lehdistö yski vielä nopeasti edenneen digitalisoitumisen kanssa. Arvonlisäverosta tuskin kannattaa kuitenkaan lehdistön vaikeuksia syyttää. Alv on yhtiön tileissä läpilaskutuserä ja sen suurin vaikutus on se, että nostaa tilaushintoja.

Lehdistön suurin ongelma ei jatkossa olekaan verotus vaan jakelu. Selvitysmies puuttuu aivan oikein haja-asutusalueiden jakelujärjestelmän toimivuuteen.

Jakelusta vastaavan Itellan pääpainopiste on tällä hetkellä Venäjällä. Yhtiö on tehnyt mittavia investointeja varasto- ja logistiikkapalveluihin isossa naapurissa.

Venäjällä epäilemättä riittää varastoitavaa ja jaettavaa, mutta riskitöntä ei liiketoiminta siellä ole. Tähän selvitysmieskin ottaa kantaa epäsuorasti, kun kysyy, pitäisikö kotimaan jakelutoiminta erottaa paremmin omaksi toiminnakseen.

Harpf esittää lehdistön auttamiseksi useita määräaikaisia toimia.

Arvonlisävero tulisi puolittaa määräajaksi. Kun veron kertymä on nyt 80 miljoonaa euroa, syntyisi tästä 40 miljoonan euron verohyöty alalle. Suuret lehdet tietysti hyötyisivät eniten.

Selvitysmies kuitenkin huomauttaa, että alhaisemman verokannan pitäisi heijastua hintoihin. Toisin sanoen, lehtien tilausmaksujen pitäisi aleta. Jos näin tapahtuisi, mitään verohyötyä ei myöskään tulisi. Aiemmat kokemukset alvin alentamisesta ovat osoittaneet, että hinnat eivät laske.

Harpf ehdottaa myös jakelutukea haja-asutusalueiden postinjakelulle. Ehdotus on kannatettava. Postin jakelujärjestelmä on osa yhteiskunnan infrastruktuuria, kuten rautatiet tai puhelinverkko. Eduskunta on edellyttänyt, että kirjepostia on jaettava viidesti viikossa. Siihen kyytiin mahtuvat myös sanoma- ja aikakauslehdet.

Mielenkiintoinen uusi avaus on Harpfin ehdotus innovaatiotuesta. Valtio tukisi uusia ratkaisuja, joita lehdet kehittäisivät sisältönsä parantamiseksi. Suomen tietotoimisto STT voisi olla keskus, jossa tehtäisiin yhteisiä, koko alaa hyödyttäviä projekteja.

On toivottavaa, että hallitus tarttuu selvitysmiehen esityksiin. Nämä esitykset ovat hyvin konkreettisia.