Kilpailua eri säännöillä

EU:n yhteismarkkinoiden toiminta perustuu yhteisiin pelisääntöihin. Niitä unioni antaa säätämällä direktiivejä, jotka jäsenmaat vievät osaksi omaa lainsäädäntöään.

Direktiivien toimeenpanolle varataan yleensä siirtymäaika. Kun uudet säännöt astuvat voimaan, kaikki tietävät, millä ehdoilla markkinoilla pelataan.

Ideaalitilanteessa kaikki markkinoilla toimivat voivat luottaa siihen, että myös kilpailijat noudattavat uusia pelisääntöjä. Ideaali ei valitettavasti läheskään aina toteudu.

Vuoden alussa loppui siirtymäaika niin kutsutun sikadirektiivin toimeenpanossa. Säädöksellä EU halusi parantaa eläinten hyvinvointia sianlihantuotannossa.

Suomessa, kuten monessa muussakin jäsenmaassa arvosteltiin direktiivin mielekkyyttä. Kun eläinten hyvinvointia päätettiin kuitenkin mitata mittanauhalla, päätökseen oli lopulta tyytyminen.

Komission tuore vertailu (MT 6.2.) kertoo, että vain kymmenen jäsenmaata noudattaa direktiiviä. Suomikaan ei tälle listalle yllä, mutta meillä sentään 98 prosenttia sikatiloista täytti annetut ehdot.

Välttämättä näillä kahdella prosentilla ei ollut enää eläimiä, sillä moni sikatila on valinnut kalliiden investointien sijasta tuotannosta luopumisen.

Sikadirektiivissä toistuu sama ongelma, kuin pari vuotta aiemmin voimaan tulleessa, kananmunantuotantoa koskeneessa häkkidirektiivissä. Säännöistä huolimatta markkinoilla liikkuu niiden vastaisesti tuotettuja elintarvike-eriä.

Sääntöjä tuotannolle voidaan EU:n puitteissa asettaa. Samalla pitää kuitenkin varmistaa, ettei markkinoille pääse sääntöjenvastaisia tuotteita sen paremmin EU:n alueelta kuin sen ulkopuoleltakaan.