Lisää itseluottamusta Eurooppa ‒ rapakon takaa tuleva kosto kirvelee vähemmän kuin pelätään

Kuva: Timo Filpus

Pääkirjoitus|Ulkomaat

15.1.202614:00

Pääkirjoitus

Tapio Nurminen

Vuosi on nyt yritetty. On hyvä kysyä, mitä Eurooppa on saavuttanut myötäilemällä USA:n nykyhallintoa? Ja mikä olisi hinta, jos mielistely loppuisi?

Saavutuksissa ei ole kehumista, vaikka asiaa katsoo ”lasi on puoliksi täynnä” -periaatteella. Tai on, jos sen pelastaminen, mitä pelastettavissa on, luokitellaan kehujen arvoiseksi.

EU on Yhdysvaltain kanssa saavutetun tullisovun häviäjä. Se ei tuonut toivottua ja väitettyä vakautta. Suomi saa olla tyytyväinen jäänmurtajatilaukseen, mutta muu eurooppalainen teollisuus kärvistelee.

Valkoinen talo ei kaihda keinoja eikä poskettomia väitteitä EU:n sensuurista ajaessaan USA:n digijättien asiaa. Samaa häikäilemättömyyttä on Donald Trumpin ja hänen esikuntansa pyrkimyksissä tukea EU:n laitaoikeistovoimia. Liittolaisten riveihin revitään railoja, jotta Trump saa tahtonsa läpi Euroopassa.

Ja sitten on Grönlanti. Sen USA ilmeisesti joko ostaa tai ottaa Tanskalta, uskolliselta Nato-liittolaiselta.

Ainakin tätä kaikkea Trumpin hyysäämisellä on siis saatu.

EU:n digisääntelystä vastaava suomalainen komissaari Henna Virkkunen on ollut kovilla, kun USA:n nykyhallinto on häikäilemättä ajanut maan digijättien asiaa. Kuva: Juha Roininen / EUP-IMAGES

Myötäilemistä on perusteltu sillä, että USA tarvitaan tukemaan Ukrainaa, johtamaan yrityksiä lopettaa Venäjän hyökkäyssota ja huolehtimaan Euroopan turvallisuudesta edes joiltain osin.

Perustelut eivät ole kestäviä.

Tiedustelutiedon jakaminen on Ukrainalle edelleen kriittinen kysymys, mutta muuten Yhdysvaltain taloudellinen ja sotilaallinen tuki on hiipunut. Päävastuu on työnnetty Euroopalle.

EU-johtajat, presidentti Alexander Stubb muiden mukana, neuvottelivat viime elokuussa Washingtonissa presidentti Trumpin kanssa Ukrainan rauhanratkaisusta. Kuva: Riikka Hietajärvi/Suomen Washingtonin-suurlähetystö/Tpk

Lisäksi on hyvä huomata, että myös Venäjän voima ehtyy. Enää ei ole itsestään selvää, että Putin saa sotimalla haluamansa ja Ukrainan on pakko antautua.

Kyllä. Eurooppa on pystynyt jarruttamaan Trumpin ja hänen juoksupoikiensa hankkeita suhmuroida Ukrainaan rauha Putinin ehdoilla.

Jos ei olisi jarrutettu, pahin olisi ehkä jo tapahtunut. Mutta katastrofi on yhä mahdollinen ‒ mielistelystä huolimatta.

Mitä se sitten tarkoittaisi, jos Euroopan johtajat vetäisivät jatkossa tiukempaa linjaa?

Grönlannin haltuunottoyritykset torjuttaisiin, digijättien ei annettaisi huseerata vapaasti, tulliruoskaan turvauduttaisiin säälimättä ja Putinin jäädytetyillä varoilla tuettaisiin sumeilematta Ukrainaa.

Trump kostaisi. Tietenkin. Mutta miten kovasti se kirvelisi? Naton loppu olisi lähellä. Vai olisiko?

EU:n ja eurooppalaisen Naton pitäisi luottaa enemmän itseensä, tehdä pesäeroa suurvaltoihin ja rakentaa Euroopan strategista autonomiaa entistä päättäväisemmin. Kuva: Timo Filpus

Nato ja eurooppalaiset liittolaiset eivät ole Yhdysvalloille niin tarpeettomia kuin mitä Washington väittää. Esimerkiksi USA:n ilmavoimille Euroopan tukikohdat ovat tärkeitä.

Trump tuskin tyytyisi vain nakkelemaan niskojaan, jos Eurooppa polkaisisi pystyyn jonkinlaisen ”uuden” Naton ilman Yhdysvaltoja ja vähentäisi radikaalisti asejärjestelmien ostamista amerikkalaisilta.

Karsittu Nato olisi heikompi ja haavoittuvaisempi. Mutta ei välttämättä niin pitkään ja ratkaisevasti, ettei Venäjän uhkaan, jota hyökkäyssota Ukrainassa murentaa, pystyttäisi vastaamaan.

Kauppapolitiikassa ja digireguloinnissa Euroopalla ei ole mitään syytä nöyristellä. EU on massiivinen ja vauras markkina, missä erityisesti USA:n digijätit vuolevat kultaa.

Kiinan esimerkki osoittaa, että Trump taipuu, kun USA:n taloudellisia intressejä vakavasti uhkaava taho ei käännä toista poskea, vaan lyö kovaa takaisin.

Euroopan olisi riskeistä huolimatta syytä lopettaa Yhdysvaltain nykyhallinnon myötäily, luottaa itseensä ja lähteä pontevasti vahvistamaan strategista autonomiaansa.

Trumpilaiset hyvin tunteva amerikkalainen historioitsija Sumantra Maitra on sanonut, että EU pystyy torjumaan USA:n imperialismin vain muuttumalla itse imperiumiksi (Der Spiegel 4.1.2026).

EU-johtajat ovat päätyneet mielistelemään Trumpia. Kiina on valinnut toisen tien. Kuva: Riikka Hietajärvi/Suomen Washingtonin-suurlähetystö/Tpk

Muutoksen estää se, etteivät EU-maat ja Naton eurooppalaiset jäsenmaat edelleenkään puhalla yhteen hiileen ja puhu yhdellä äänellä.

Suomella on syytä toivoa, ettei este ole ylittämätön. Ja ettei meidän turvallisuutemme ole liikaa Trumpin hallinnon eikä myöskään sen seuraajien varassa.