Maaseudun ongelmat ovat ihan oikeiden ihmiset ihan oikeita asioita, eivätkä minkään puolueen poliittisia manööverejä
Maaseudun asiat olisi vihdoin nähtävä samalla tavalla kuin pääkaupunkiseudunkin ongelmat.25.11.202206:00
Keskustelu saamelaisten itsehallinnon vahvistamisesta on ollut omituinen poliittinen näytelmä. Huomattavan pitkään tähän hankalaan poliittiseen ja oikeudelliseen ongelmaan suhtauduttiin julkisessa keskustelussa liian kevyesti.
Varsin moni antoi ymmärtää, että hallituksessa asian riitauttaneen keskustan ainoa pointti oli profiloitua vain kannatusta lisätäkseen.
Vähitellen keskusteluun osallistuneet alkavat itsekin huomata, ettei kyseessä ole näkemysriita ”lappilaisesta kulttuurilautakunnasta”.
Saamelaiskäräjälaissa on kysymys huomattavan tärkeästä juridisesta toimesta, jossa vähemmistökansalaisuuden kriteerit määritellään.
Saamelaiskäräjälain muutoksessa hallituksen enemmistö haluaisi oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (r) johdolla määritellä perusteet niin, että äänioikeuteen tarvittaisiin sukuketjultaan nykyistä pidempi ja erityisesti kieleen liittyvä peruste saamelaisuudesta.
Keskustan näkemyksen mukaan esitys syrjii muita itsensä saamelaisiksi identifioivia henkilöitä. Samalla se saattaa syrjiä erityisesti niitä, jotka ovat joutuneet historian aikana valtaväestön paineessa luopumaan identiteetistään.
Laajemman kulttuurisen identiteetin tulkinta on saanut tukea myös oppositiosta, kokoomuksesta ja perussuomalaisista.
Ongelmaton asia ei ole kenellekään. Muun muassa saamelaisyhteisö on asiassa jyrkästi kahtiajakautunut.
Jotenkin asia on ratkaistava. Ilmiselvää kuitenkin on, että kysymyksessä ei ollut valtiovarainministeri Annika Saarikon (kesk.) manööveri. Ehkä se ei ole myöskään oikeusministeri Henrikssonin hanke, vaikka kielivähemmistön identiteetin korostaminen siltä vaikuttaisi.
Perustuslakivaliokunta pohtii nyt asiaa tarkoin. On epäselvää, ehtiikö esitys enää edetä eduskuntaan tällä istuntokaudella.
Parasta voisi olla, ettei ehtisi. Niin riitaiselta asia vaikuttaa sekä poliittisesti että alueellisesti Lapissa.
Myös metsien ennallistamisen kohtuullistaminen on pitkälti tulkittu keskustan vaaliaseeksi.
Näin asia ei voi tietenkään olla kyseisen puolueen tai ennen kaikkea monia puolueita edustavien 600 000 suomalaisen metsänomistajan näkökulmasta.
Biodiversiteetin varjelua tai hiilinieluista huolehtimista vastustaa heistä harva, jos kukaan. Tavoista ja kohtuullisuudesta pitää saada olla eri mieltä.
Opposition välikysymyskeskustelussa tämänkin asian merkitys alkoi vähitellen selvitä myös suurelle yleisölle.
Seuraavaa hallituskautta ajatellen nyt oppositiossa olevien kokoomuksen ja perussuomalaisten ymmärrys ennallistamisen ehdoista on metsätalouden näkökulmasta tärkeää.
Myös koko ruokaketjun ja huoltovarmuuden perustaa tukeva maatalouden tukipaketti on leimautunut keskustan vaaliaseeksi.
Tämä on erikoista ja valitettavaa. Voisi toivoa, että sotaa käyvässä Euroopassa ja globaalin ruokakriisin uhatessa asia kiinnostaisi muitakin puolueita.
Ei voi olla niin, että erityisesti maakuntia ja maaseutua koskevat oikeat ongelmat halutaan leimata osaksi jonkun poliittisen ryhmän poliittisia temppuja.
Maaseudulla asuu ihan yhtä arvokkaita ihmisiä kuin muuallakin. Heidän asiansa ansaitsee myös arvokkaan kohtelun.
Kun maaseutu on asuinpaikkana viime vuosina noussut kaupunkien rinnalle, maaseudun asukkaiden on syytä kevään vaaleissa vaatia omilta puolueiltaan huomattavaa arvostusta ja kunnioitusta omia elinkeinojaan ja -ympäristöään kohtaan.
Poliitikkojen temppupuistoksi maaseutu on liian arvokas.
Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
