Metsistä satoa maalaisjärjellä

Suomen metsissä kasvaa vuosittain arviolta noin 500 miljoonaa kiloa marjoja. Mustikat, puolukat ja lakat ovat sen luokan terveysruokaa, jota ei muualta saa. Sato on nyt kypsymässä.

Suurin osa metsämarjojen sadosta jää kuitenkin poimimatta. Mustikan ja puolukan sadosta poimitaan vuosittain vain noin 3–10 prosenttia. Alueelliset erot ovat toki suuria.

Metsämarjojen korjaaminen talteen nykyistä tarkemmin olisi monestakin syystä tärkeää. Tärkeintä kuitenkin olisi se, että marjoja poimittaisiin omaan käyttöön. Metsämarjat ovat terveellisyyden lisäksi aitoa lähiruokaa, joka ei maksa kuin poimimisen vaivan.

Marjoissa on runsaasti muun muassa A-, B-, ja C-vitamiineja. Esimerkiksi mustikka on todellista superruokaa. Tutkimusten mukaan mustikka parantaa muun muassa verenkiertoa, hämäränäköä, alentaa silmänpainetta ja parantaa ruuansulatusta.

Marjastus on hyvää hyötyliikuntaa ja se sopii harrastuksesi kaikenikäisille.

Marjastus on myös hyvä tapa hankkia verotonta lisätuloa, koska kotimaisen teollisuuden tarpeen lisäksi suomalaiset metsämarjat ovat kysyttyjä vientituotteita. Niitä viedään muun muassa Japaniin, Kiinaan ja Saksaan.

Metsien marjasato on kaikkien ulottuvilla, koska marjojen ja sienten kerääminen on jokamiehenoikeus. Suomalaisessa keskustelussa unohtuu usein, että tällaiset oikeudet ovat poikkeus ja merkittävä etuoikeus. Jokamiehenoikeudet ovat käytössä vain osassa Pohjoismaita.

Jokamiehenoikeuksilla on pitkät perinteet. Ne perustuvat niin sanottuun maan tapaan, eikä näitä oikeuksia ole säädetty lailla. Sen sijaan lailla on säädetty niistä asioista, jotka eivät kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin. Tällaisia ovat muun muassa kalastus ja metsästys.

Maailma on muuttunut, mutta jokamiehenoikeudet ovat säilyneet. Keskustelua näistä oikeuksista ja niiden rajoista kuitenkin käydään. Tällä hetkellä kysymys on lähinnä laajamittaisen kaupallisen marjanpoiminnan rajoista.

Huolimatta siitä, että jokamiehenoikeus sallii nykyisin metsämarjojen poiminnan myös kaupalliseen käyttöön, halutaan laajamittaiseen ja järjestelmälliseen poimintaan rajoja.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen (kok.) mielestä tällaisesta toiminnasta pitäisi sopia maanomistajien kanssa. Samansuuntaisia ajatuksia on esittänyt myös MTK.

Koskisen mielestä kynnys säädellä jokamiehenoikeuksista erillisellä lainsäädännöllä on korkea. Hänen mielestään asiassa pitäisi hakea mieluimmin yhteiset pelisäännöt.

Koskinen on oikeassa, mutta tällä kertaa myös hieman myöhässä. Ympäristöministeriössä on valmistumassa jokamiehenoikeuksista opas, joka julkaistaan jo syyskuussa. Toivottavasti oppaassa kerrotaan oikeuksien lisäksi myös velvollisuuksista.

Nykyisen käytännön mukaan jokamiehenoikeuksien perusteella ei saa esimerkiksi aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille, häiritä kotirauhaa, roskata tai vahingoittaa varpuja.

Jokamiehenoikeudet ovat toimineet suhteellisen hyvin vuosisatoja ilman tiukkaa lainsäädäntöäkin. Ne voivat toimia myös jatkossa, jos jokainen metsässä liikkuja huomioisi oikeuksiensa lisäksi myös velvollisuudet.

Suomeen tulee vuosittain tuhansia marjanpoimijoita ulkomailta myös metsiin. Poimintaa järjestävien yritysten velvollisuus on selvittää heille jokamiehenoikeuden periaatteet.

Yhteisiä sääntöjä ja jokamiehenoikeuksien henkeä pitää kaikkien noudattaa. Tarvitaan toisten huomioimista ja maalaisjärjen käyttöä. Jollei yhteisymmärrystä löydy, on lainsäädännön kiristämistä harkittava.