Hilloa ja muutakin

Luumupuu tuottaa runsaan sadon, ja herra Linna päättää keittää luumuista hilloa. Kun hillopurkit loppuvat, hillolla täytetään kukkamaljakot, munakupit ja jopa vauvan kanimuki. "Mikä haaste! Yksikään luumu ei pääse pilalle!" herra Linna ilmoittaa periaatteekseen.

Margaret Mahyn kirjoittama ja Helen Craigin kuvittama lastenkirja Hilloa! – Makea tarina luumuista vuodelta 1985 vetoaa aikuisiin. Niin tutulta herra Linnan vimma säilöä koko sato talteen kuulostaa.

Samalla periaatteella meidänkin perheessämme on keitetty luumu- ja omenahilloa tänä syksynä. Ja kyllä, hillopurkit ovat loppuneet meilläkin kesken.

Uusi juttu on ollut työkaverin vinkistä alkanut luumu-omenahillon valmistus. Ei hassumpi idea! Omena taittaa luumun kirpeyttä mainiosti.

Yletön hillonkeitto johtaa kuitenkin herra Linnallekin tuttuun ongelmaan: kaikelle hillolle ei löydy käyttöä. Kun luumuhilloa on aikansa tuupattu eväsleipien väliin ja käytetty jopa teen makeutukseen, herra Linna päätyy kiinnittämään irronneita lattiakaakeleita hillolla.

Niin pitkälle meidän perheessämme tuskin on tarpeen mennä, sillä vaaran tiedostaen päätin tehdä luumuista myös jotain muuta kuin hilloa. Ensimmäinen googlettelu tuotti yllättävän huonon sadon. Lähes kaikki luumureseptit ovat jouluisia tai sitten niihin kuluu tarpeettoman vähän luumuja.

Yksi poikkeus löytyi: luumujäätelö. Jäätelön tekeminen ilman jäätelökonetta oli vähän monimutkaista, mutta lopputulos palkitsi. Maku on kohdillaan.

Vaan oliko resepti sittenkin jouluinen? Ainakin luumujäätelöstä tuli välittömästi tilaus joulun jälkiruokapöytään.