Kouluruuan alkuperä jää usein pimentoon
Kuntien tarjoamasta ruuasta noin kaksi kolmasosaa on kotimaista. Suomessa ei käydä keskustelua kouluruuan alkuperästä.Ammattikeittiöosaajat ry:n toiminnanjohtaja Marjut Huhtala pitää kouluruuan raaka-aineiden alkuperän merkitsemistä lähtökohtaisesti hyvänä ajatuksena. Ongelmaksi vain saattaa muodostua se, että yksittäisen keittiön voi olla vaikea selvittää, mistä raaka-aineet tai eri tuotteiden ainesosat tulevat.
”Se, että ruoka maistuu koululaisille ja ravitsemussuositukset täyttyvät, on mielestäni oleellisinta. Toki paikallisuus on myös tavoiteltava arvo.”
MTK:n ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi on sitä mieltä, että ruuan alkuperän tulisi olla näkyvissä esimerkiksi ruokalistassa tai kunnan verkkosivuilla.
Hankintalaki rajoittaa kuntien mahdollisuutta käyttää kotimaisia raaka-aineita, sillä kilpailutuspyyntöön ei saa suoraan kirjoittaa, että tuotteen on oltava kotimainen. Sen sijaan esimerkiksi kasvualueen voi laittaa kriteeriksi.
”Kunnissa tulkitaan kilpailulainsäädäntöä aivan liian tiukasti ja tehdään päätökset hinta edellä. Aina ei saisi tuijottaa vain hintaa, vaan pitäisi ajatella myös ruuan laatua ja ravintoarvoja. Pahimmillaan kuntalaisten lautasilla tarjotaan ruokaa, jonka tuottaminen Suomessa olisi laitonta”, toteaa Syväniemi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
