Luulin, että crème brûlée olisi vaikea jälkiruoka, mutta todellisuudessa sokerin ruskistaminen kaasupolttimella on jännittävyydestä huolimatta hauskaa

Crème brûlée vaikuttaa ennakkoon vaikealta jälkiruualta, mutta on todellisuudessa suhteellisen helppo valmistaa. Lasinen kippo on otettu talteen Lidlissä myytävästä crème brûlée -pakkauksesta. Kuva: Laura Kuivalahti

Ensimmäistä kertaa vuosiin en vietä pääsiäistä Pohjois-Karjalassa, joten juhlapöytä täytyy kattaa omassa huushollissa. Neljän päivän vapaat ovatkin mitä mainioin syy kaivaa kaapin perukoilta esille kaksi vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi saatu kaasupoltin ja tehdä ensimmäistä kertaa elämässä crème brûléeta.

Rapsakkakuorisen jälkiruuan tekemisessä ei lopulta ole kovin vaikeita vaiheita. Kieltämättä liekinheittimen käyttö kotioloissa vähän kuumottaa, vaikka se onkin taskukokoinen vempele. Toisaalta juuri tällaiset haasteet tuovat uutta säpinää keittiöön.

Lopputulos on herkullinen, joskin mieli alkaa heti raksuttaa, millaisia uusia versioita klassikkojälkiruuasta voisi tehdä. Annoksen päälle voisi laittaa vaikka tuoreita marjoja! Lasiset tarjoilupurkit ovat uusiokäytössä, sillä niissä olleet Lidlin crème brûléet on syöty jo aikoja sitten. Tiskatut ja keittiökaappiin jemmatut matalat purkit kestävät hyvin vesihauteen uunissa sekä kaasupolttimen liekkien nuoleskelun.

Valion verkkosivuilta löytyvästä ohjeesta syntyy kuusi jälkiruokaa. Yhden annoksen hinta jää hitusen tyyriistä vaniljatangosta huolimatta euroon. Munat, sokeri, maito ja kuohukerma tarttuvat helposti koriin kauppareissulla.

Tästä jälkiruuasta tulee varmasti illalliskutsujemme bravuuri. Kaasupoltin tarjoaa näyttävän päätöksen yhteiselle aterialle.