Keittokirjasta näkee yleensä yhdellä vilkaisulla, kummalla vuosituhannella se on julkaistu – tässä syyt

Eniten keittokirjoja julkaistiin 2010-luvun alussa. Kuva: Riitta Mustonen

Keittokirjamarkkinat ovat kokeneet melkoisen myllerryksen tällä vuosituhannella, kertoo kustannusosakeyhtiö Otavan kustannuspäällikkö Anna Rantamala.

Vielä vuosituhannen vaihteessa keittokirjat saattoivat olla pelkkiä reseptiluetteloita. Jos kirjoissa oli kuvia, ne olivat usein hyvin yksinkertaisia: makaronilaatikon ohjeen kyljessä oli kuva vuoasta tai lautasesta, jossa kyseistä ruokaa oli.

Keittokirjojen murros alkoi vuosituhannen alussa, kun ruokakuvia alettiin stailata. Kuva makaronilaatikosta muuttuu huomattavasti houkuttelevammaksi, kun ruokaa asetellaan värikkään salaatin kanssa kauniille lautaselle ja vaivalla katetulle pöydälle.

”Keittokirjasta pystyy yleensä arvaamaan jo parin sekunnin selailulla valokuvien perusteella, kummalla vuosituhannella se on painettu”, Rantamala sanoo.

2000-luvun alun juttuja keittokirjamaailmassa ovat myös vegaaniruokakirjat sekä leivontabuumin poikimat opukset, jotka saattoivat keskittyä yhteen hyvinkin yksityiskohtaiseen asiaan, kuten kakkujen koristeluun.

Vuosituhannen alussa ruuanlaitto rantautui uudella tavalla myös televisioon, joten julkkiskokit, kuten Gordon Ramsay tai Jamie Oliver, ilmestyivät myös keittokirjahyllyyn. Vielä vuosituhannen alussa Suomen keittokirjamarkkina olikin käännöskirjavetoinen.

Käännösten määrä alkoi vähentyä 2010-luvulle tultaessa, Rantamala kertoo. Henkilövetoiset keittokirjat jatkoivat silti voittokulkuaan – ulkomaiset julkkikset saivat vain tehdä tilaa tunnetuille kotimaisille kokeille ja tv-kasvoille kuten Tomi Björckille, Sikke Sumarille tai Vappu Pimiälle.

2000- ja 2010-lukujen vaihteeseen ajoittuu myös uudenlaisten terveysruokavalioiden pulpahtelu, mikä alkoi näkyä myös erilaisten karppaus-, paleo- ja ketoruokavalion mukaisten keittokirjojen tarjonnassa.

Keittokirjojen nimikemäärät alkoivat kasvaa vuosituhannen alussa, ja eniten nimikkeitä julkaistiin 2010-luvun alussa. Esimerkiksi Otava julkaisi huippuvuosina pitkälti toistakymmentä keittokirjaa.

Keittokirjamarkkinassa alkoi kuitenkin olla ylitarjontaa, Rantamala kertoo. Samaan aikaan netti alkoi täyttyä resepteistä.

Keittokirjoja ei Rantamalan mukaan juurikaan enää käännetä, ja uusien teosten julkaisukynnys on noussut, sillä kirjojen pitää tarjota muutakin kuin kokoelma reseptejä. Otava onkin julkaissut viime vuosina muutaman keittokirjan vuodessa.

Tarinallisuus on yksi tämän hetken keittokirjojen valtti. Rautalangasta väännettynä tämä tarkoittaa sitä, että tunnetun henkilön nimi ei enää yksinään riitä keittokirjan julkaisuun, vaan kirjassa esitellyillä ruuilla on hyvä olla myös tarina.

Teoksen pitää heijastaa aikaa muutenkin. Tämän hetken suuria ruokatrendejä ovat terveellisyys, kasvispainotteisuus, ekologisuus ja eettisyys.

Jotkin keittokirjat tietenkin kestävät aikaa vuodesta tai yhdessä tapauksessa jopa vuosisadasta toiseen. Otavan Kotiruoka-nimisestä keittokirjaklassikosta on nimittäin otettu jo 99 painosta.

Kotiruoka-kirjan suosio perustuu Rantamalan mukaan siihen, että kattava teos riittää kotitalouden ainoaksi keittokirjaksi. Lisäksi teos on aina seurannut aikaansa ja sitä on päivitetty muutamaan otteeseen hyvinkin reippaasti.

”Eivät vuoden 1908 reseptit myisi sataa painosta”, Rantamala tiivistää.

Joku voisi kysyä, miksi keittokirjoja edelleen ostetaan, kun kerran netti on pullollaan reseptejä. Rantamalan mukaan keittokirjalla on muutama tärkeä ässä hihassaan.

Keittokirjassa reseptit ovat yhdessä paikassa eivätkä sekalaisten Google-hakujen takana. Paperiseen kirjaan voi tehdä omia muistiinpanoja, eikä reseptien välissä ole häiritseviä mainoksia.

”Onhan kirja myös kaunis esine, jonka voi antaa lahjaksi tai jota voi lueskella myös huvikseen”, Rantamala lisää.