Harvinaistunut maatiaistattari sai nimikkovuoden

Kuva: Matti Lahtinen

Harvinaistunut maatiaislajike voittaa kilpailijansa maullaan. Lisäksi se vetoaa terveystietoisiin, lähiruokaa arvostaviin kuluttajiin, perustelee Maatiainen ry maatiaistattarin valintaa vuoden maatiaiskasviksi.

Luonnostaan gluteeniton maatiaistattari ei vaadi yhtä ravinteikasta kasvupaikkaa kuin monet muut viljelykasvit. Se tarvitsee kuitenkin paljon kaliumia ja kukinta-aikana kosteutta. Tattari pystyy käyttämään maan ravinteita tehokkaasi hyväkseen ja soveltuu hyvin maanparannuskasviksi.

Maultaan pähkinäistä maatiaistattaria voi käyttää leipään, uunipuuroon ja blineihin. Tattarisuurimoita voi valmistaa sellaisenaan lisäkkeeksi tai käyttää risotossa riisin sijasta. Tattarista valmistetaan myös pastaa tai bretagnelaisia crepejä eli galetteja.

Tattari soveltuu myös gluteenittoman oluen panemiseen.

Tattarinsiemenissä on runsaasti lyseeni-aminohappoa sekä orgaanisesti sitoutunutta kalsiumia, rautaa, kaliumia, magnesiumia, piitä ja fluoria. Siinä myös on flavonoideja, jotka auttavat ehkäisemään muun muassa sepelvaltimotautia ja diabetesta. Lisäksi siinä on runsaasti aminohappoja.

Punavartinen, kukkiessaan vaaleanpunainen maatiaistattari on erinomainen mesikasvi. Mehiläiset valmistavat siitä tummaa, täyteläistä hunajaa.

Tattaria eli viljatatarta (Fagopyrum esculentum) viljeltiin Suomessa jo kivikaudella 7000 vuotta sitten, Jaalan Huhdasjärveltä löydetyn siitepölyhiukkasen perusteella.

Ennen tattaria viljeltiin lähinnä Viipurin ympäristössä, nykyään suurimmat viljelyalat ovat Pirkanmaalla. Kaupallisessa viljelyssä valkokukkainen ja vihreävartinen tattari on syrjäyttänyt maatiaistattarin.