Siirryimme Ranskan aikaan

Keväällä tuntui, että ruuanlaitosta oli tullut ahdistavaa pakkopullaa ja päivärytmistä pään ympärille kiristävä vanne.

Töistä oli inhottavaa juosta kotiin, kun mielessä oli vain seuraava savotta: illallisen kyhääminen hellan ja nälkäisen kakaralauman välissä.

Kahden lapsen lauma ei ole vielä kovin iso, mutta äkäisenä ja väsyneenä hyvinkin pelottava. Kukaan ei halua kotonaan joutua vaatimusten kohteeksi, kun koko päivä on jo juostu ympäriinsä.

Lapset janoavat helppoa syötävää, aikuiset edes hetken rauhaa. Ratkaisuksi löytyi suorastaan nerokas vaihtotemppu.

Ota tavallinen, viiden aikaan syötävä päivällinen. Sitten ota tavallinen, ennen nukkumaanmenoa syötävä iltapala. Vaihda näiden kellonaikaa päittäin.

Kotiin tullessaan kaikki saavat jotain helppoa ja nopeaa: voileipiä, puuroa tai jugurttia ja ehdottomasti kupillisen teetä. Sen jälkeen voi, rauhassa ja nautinnollisesti, ruveta suunnittelemaan illallista.

Tai voihan illallisen laittaa jo viideltä hautumaan ja nauttia ihania pataruokia myös arkipäivinä.

Tässä rytmissä kaupassa ehtii töiden jälkeen käymään rauhassa. Ei enää hysteeristä juoksua pitkin käytäviä ja einesten kahmimista kärryyn kelloa vilkuillen.

Myös harrastuksiin ehtii rauhassa ja silti syödä illallista lasten kanssa. Kun lautaset ovat kahdeksalta tyhjät, voi ruokapöydän ääressä lukea iltasadun.

Jälkiruuat ovat järjestelyn aikana lisääntyneet. Siihen kaikki ovat olleet tyytyväisiä.

Televisionkatselu on sen sijaan vähentynyt. Sitä ei ole kaivannut kukaan.