Kaikkea koko ajan

Lapsuudesta muistan reissu-Mummon. Äitini äiti matkusteli ahkerasti, vireä eläkeläinen kun oli. Reissujen ansiosta me muksut saimme iloita paitsi kauniista maisemakuvista, myös herkullisista tuliaisista.

Matkoilta tuodut makeiset olivat jännittäviä; eihän Suomessa edes tunnettu halvaa tai lokumia.

Ameriikan ihmemaasta puolestaan saattoi saada maapähkinä-suklaamakeisia, jos kävi niin hyvä tuuri, että joku sukulainen sinne asti lähti.

Pääsiäistä odotettiin suklaamunien toivossa, muulloinhan niitä ei saanut. Mämmiä ei sen sijaan odotettu. Silti se aina ilmestyi pöytään.

Appelsiineja ja runebergintorttuja ostettiin helmi­kuussa. Laskiaispullat mummo leipoi samoihin aikoihin. Helmikuu, herkkukuu.

Joulun maut ovat ihan oma lukunsa, niistä nautittiin vain joulunpyhinä. Pikku­jouluna sai korkeintaan piparin ja rusinoita.

Entä nyt? Kiitos globalisaation, on ympäri vuoden saatavilla kaikkea mahdollista ulkomaan ihmeistä pääsiäismuniin. Kindereilläkin on karkkihyllyssä oma vakiopaikkansa.

Hedelmätiskiltä löytyy jatkuvasti mitä eksoottisempia elämyksiä, koska ”kuluttaja haluaa”. Viis siitä, että raakoina ja väärään aikaan poimitut hedelmät eivät todellakaan maistu parhaalta mahdolliselta, vaikka miten kotona kypsyttelisi.

Satokausikalenteri on nykykuluttajalle tarpeen. Se kertoo, milloin mikäkin vihannes, hedelmä, juures ja marja on parhaimmillaan kaupoissa. Mikä on aito sesonki ja mikä keinotekoisesti venytetty väärään kohtaan vuodenkiertoa.

Ja jos haluan Ameriikan ihmenameja, niitä löytyy lähimmästä marketista. Vähän siinä kieltämättä tunnelma latistuu.