Kalat fileiksi ja pataan

Kevään tulo aiheuttaa yleisesti lapsilla ja joillakin lapsuusiän jo ohittaneillakin vastustamatonta intoa pyrkiä vesistöjen ääreen. Harva tällaisista kalastajista lähtee rantaan siksi, että mieli tekisi kalakeittoa tai paistettuja ahvenfileitä. Tämä ei tarkoita sitä, ettei satunnaisen kalastajan saalis olisi vähintään yhtä arvokasta ruokaa kuin kaupasta ostettu kala.

Jotta hyvät kalat eivät joutuisi lokin tai kissan ruuaksi, jokaisen kalastajan kannattaa harjoitella perkaamista ja fileiden tekoa. Jälkimmäinen vaihe ei tosin sovi ihan pienille kalastajille – terävä veitsi voi saada aikaan häijyä jälkeä pienissä käsissä.

Harjoitteluun on hyvä varata tarpeeksi fileoitavaa. Sitten vain apukädellä kiinni kalan päästä, veitsi kidusten taakse lappeelleen ja pitkä veto kalan selkärankaa hipoen pyrstöön asti. Jo peratessa pitää muistaa, ettei kalan päätä sovi irrottaa, jos tarkoitus on tehdä fileitä.

Suomuista ja nahkoista pääsee näppärästi eroon, kun kääntää fileen nahkapuoli alaspäin, ottaa pyrstöpään nahkan reunasta napakasti kiinni ja fileoi nahkan irti.

Jos tällaiset erinomaiset kalafileet eivät perheen kokille kelpaa, niin kumma on. Kaupasta ostettuina ne maksaisivat maltaita. Ja fileitä voi tehdä pienistäkin kaloista.

Ilokseni olen huomannut, että lapset ovat varsin ennakkoluulottomia kalojen käsittelijöitä. Moni pikku kalastaja tarttuu epäröimättä toimeen, vaikka vanhempi olisi ennakkoon varoitellut, ettei lapsi puutu ällöttäviin kalansuoliin.