Norpan ystävä kalastaakesällä vain katiskalla
Pentti Laukkanen nostaa katiskaa. Pyydys on norpille turvallinen, koska ne eivät mahdu sen suuaukosta sisään. Saimaalla kalastavien kannattaa tarkistaa, että oma katiska on varmasti norppaystävällinen. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistosavonlinna (MT)
”Jokunen norppa on tullut nähtyä. Parhaina päivinä parikymmentä”, toteaa vapaa-ajan kalastaja Oke Herranen ja siemaisee kahvia.
Miehen paidassa lukee ”Oravissa oma laki”.
Kalastuksessa paikalliset kuitenkin noudattavat valtion lakeja. Verkot pidetään poissa vesistä heinäkuun alkuun asti, jotta saimaannorpan kuutit eivät hukkuisi niihin. Herranen pelaa varman päälle eikä pistä verkkoja vesille koko kesänä.
Aurinko paistaa, on hyvä hetki lähteä kokemaan katiskat. Mukaan veneeseen hyppää Oravissa mökkeilevä Pentti Laukkanen, jolle Herranen on antanut vinkkejä hyvistä apajista.
Herrasella on yli kolmen vuosikymmenen kokemus Saimaan kansallispuistoalueen valvomisesta. Sillä kokemuksella hän tietää, ettei norppia näy tähän aikaan kesästä. Ne liikkuvat syvissä vesissä muikkujen perässä. Varminta bongausaikaa on toukokuu ja kesäkuun alku.
Ensimmäisen norpansuojeluaiheisen t-paitansa Herranen osti, kun norppia oli jäljellä vaivaiset satakunta. Hän iloitsee, että kanta on vahvistunut ja hylje on laajentanut reviiriään alueille, joilla sitä ei ole nähty vuosikausiin.
Herranen luottaa paikallisten kalastajien yleiseen arvioon, jonka mukaan norppia on noin sata enemmän kuin mitä virallinen kannanarvio kertoo. Silloin norppia olisi lähes 400.
Määrä ei siltikään huimaa päätä, eikä Herrasen mielestä vähennä lajin suojelutarvetta. Hän ei kuitenkaan kannata verkkokalastuskiellon pidentämistä nykyisestä. Lisäkiellot saattaisivat nostattaa kapinamieltä, joka kääntyisi suojelutarkoitusta vastaan.
Lisärajoitukset kalastukseen voisivat myös vääristää kalakantoja.
Herrasen mukaan verkoillakin voi kalastaa norppaystävällisesti. Hänen poikansa on ammattikalastaja, joka käyttää niin ohutlankaista verkkoa, että norpat pääsevät rikkomaan tiensä siitä läpi. Periksi antavan langan paksuus on 0,15 millimetriä.
Lisäksi norppa sotkeutuu huomattavasti helpommin mökkiläisten rantavesissä pitämiin mataliin verkkoihin kuin syvempiin vesiin upotettaviin verkkoihin, jotka ovat viisikin metriä korkeita. Ne muodostavat Herrasen mukaan ”seinän, josta norppa pystyy uimaan läpi”.
Saimaalla muikkuja troolaava poika näkee norppia kuulemma päivittäin. Ainoastaan kerran, vuonna 1999, trooliin hukkui norppa. Se oli 37-vuotias uros, jonka toinen silmä oli sokea. Tapaus oli valitettava työtapaturma, jonka ei pitäisi ohuilla verkoilla enää toistua.
Herranen kritisoi norppiin kiinnitettäviä radiolähettimiä: ”Ne jäävät niistä kiinni verkkoihin. Harva radiokuutti selviää hengissä.”
Vene kiitää ohi Linnasaaren ja pysähtyy järven selälle. Herranen on laskenut katiskat matalikkoon, jossa on 10 metriä vettä.
Laukkanen kiiruhtaa veneen keulaan ja alkaa hilata pyydystä ylös. Katiskassa räpistelee liuta ahvenia. Isoimmat ovat yli puolen kilon jötkäleitä. Laukkanen ravistelee katiskaa ja kalat putoilevat kannella olevaan muoviastiaan.
Silmä kiinnittyy katiskan suulla olevaan muovirenkaaseen. Se pitää nielun kasassa, jotta kuutit eivät mahdu sisään.
Toisestakin katiskasta putoilee kunnon satsi ahvenia. Saaliilla ruokkisi kaksi suurperhettä.
”Kyllä täällä ahvenissa pysyy katiskallakin”, Herranen kuittaa.
KATJA KOLJONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
