Rasvainen kilohaili syynä lohen lisääntymishäiriöön
Rasvaisen kilohailin runsaus Itämeren lohen ravinnossa lisää tiamiinin eli B1-vitamiinin puutosta ja aiheuttaa lisääntymishäiriöitä eli M74-oireyhtymää. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (Rktl) on selvittänyt syyn.
Lohen ruskuaispussipoikaset kuolevat B1-vitamiinin puutteeseen. Puutetta syntyy, kun emolohen ravinto on hyvin rasvaista ja siitä saa liian vähän vitamiinia energian ja tyydyttymättömien rasvahappojen määrään nähden.
M74-oireyhtymä on yhteydessä turskan vähyyteen ja kilohailin runsaisiin vuosiluokkiin.
Oireyhtymä äityi pahaksi 1990-luvun alussa, kun kilohailikanta äkillisesti runsastui. Parvet tihenivät sakeiksi, kun niitä syövien turskien kanta taantui voimakkaasti.
Kilohailin lisääntymisalueet ovat Itämeren pääaltaalla, jossa Perämeren jokien lohienkin syönnösalueet ovat. Kun turskakanta romahti, lohilla oli eteläisillä merialueilla runsaasti kilohailia ravinnoksi.
Kilohailit ovat liki kaksi kertaa niin rasvaisia kuin silakat, erityisen rasvaisia ovat nuoret kalat.
Kun meressä on paljon nuorta kilohailia, lohi saa eniten rasvaista, energiapitoista ravintoa. Rktl:n mukaan lohien lihavuusindeksi oli M74:n pahimpina vuosina poikkeuksellisen suuri. Isojen ja lihavien lohien jälkeläiset kärsivät todennäköisimmin oireyhtymästä.
Mitä rasvaisempaa kalaa lohi syö, sitä suurempi sen tiamiinin tarve on. Kun ravinnossa on paljon kilohailia, lohen tiamiinin saanti on tarpeeseen nähden pienimmillään.
Lohien tiamiinivarastot hupenevat kutua edeltävän paaston ja pitkän kutuvaelluksen aikana.
Kalarasva sisältää paljon tyydyttymättömiä rasvahappoja, erityisesti omega-3-rasvahappoja.
Vähäinen tiamiinin ja runsas tyydyttymättömien rasvahappojen määrä lisäävät molemmat alttiutta rasvojen hapettumisreaktioille, joissa tiamiinia häviää.
Tiamiinin varastot vähenevät siksi liikaa. Mätiin siirtyy emosta liian vähän tiamiinia, jotta se riittäisi ruskuaispussipoikasille siihen asti, kun poikaset pystyvät itsenäisesti hankkimaan ravintoa.
Vuosisadan lopussa M74 vaaransi liikakalastuksen vuoksi heikentyneet Itämeren luonnonlohikannat, joita Suomen puolella Pohjanlahtea on jäljellä Tornionjoessa ja Simojoessa.
M74-kuolleisuus on pysynyt 2000-luvulla alle 30 prosentissa. Syksyllä 2011 kudulle nousseiden emojen mädissä tiamiinipitoisuudet olivat niin suuria, että M74-oireyhtymästä ei tänä keväänä liene huolta. Vahvistuneet turskakannat pienentävät nyt kilohailin kantoja. MT
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
