EU:n ylituotanto ajaa kotimaista sikaketjua yhä ahtaammalle
Ison emakkotilan tuotantosopimuksen irtisanominen kertoo ennen kaikkea eurooppalaisten sikamarkkinoiden ylituotannosta, katsoo Pellervon taloustutkimus PTT:n vt. toimitusjohtaja Perttu Pyykkönen.
”Tämä on käsittämättömän vaikea tilanne Sikacon yrittäjille, mutta on tämä pörssiyhtiöltäkin poikkeuksellinen liike”, hän päivittelee.
”Iso kuva on ilman muuta äärimmäisen vaikea markkinatilanne, mikä on näkynyt tuottajahinnan kehityksessä.”
PTT:n seuranta osoittaa, että sianlihan tuottajahinta on laahannut alkuvuoden viisi prosenttia perässä viime vuodesta, joka sekään ei ollut hintakehitykseltään kehuttava.
Samaan aikaan tuotanto on jatkanut EU:ssa keskimäärin pari prosentin kasvua. Tanskassa sianlihaa tuotettiin vuoden ensimmäisen puolikkaan aikana jopa 9 prosenttia viime vuotta enemmän.
Venäjälle vietiin lähes neljännes EU:n ulkopuolisesta sianlihan viennistä vuosina 2011–2013.
HK Scanin toimitusjohtaja Hannu Kottonen toteaa saman: Venäjä ei vedä ja vientiluvat Kiinaan ovat viivästyneet. Lisäksi Suomeen tuodaan hänen mukaansa halpaa sianlihaa.
”Taustalla on tilanne, jossa koko toimialalla on eletty viimeiset 18 kuukautta hyvin ankeita aikoja”, hän sanoo.
Samaan aikaan sikatilat ovat kyenneet nostamaan tuottavuutta, kuten myös Jouni Mäkisalo toteaa.
”Kun vierotettujen porsaiden määrä emakkoa kohden on noussut, johonkin ne eläimet on laitettava. Se vaikeuttaa Suomen sisäistä tilannetta varmasti”, ennakoi Perttu Pyykkönen loppuvuotta.
Hän ei lähde spekuloimaan sillä, paljonko porsastuotannon pitää vähentyä, jotta päästään tasapainoon.
Paineita molemmilla isoilla lihataloilla on kuitenkin selvästi tähän suuntaan.
Toinen suuri lihatalo, Atria, ei myönnä suunnittelevansa emakoiden määrän vähentämistä.
”Meillä on sopimuksissa ne määrät, mitä haluamme. Keskitymme huolehtimaan nykyisistä tuottajista, eikä sopimusten irtisanominen kuulu toimintakulttuuriimme. HK Scanin päätös oli minulle yllätys”, Atrian varatoimitusjohtaja Jari Leija sanoo.
Yhtiö uudisti viime vuonna sopimuskäytännöt. Etäisyydellä tai tilan koolla ei ole hankintasopimuksissa väliä.
”Meillä kaikki tilat voivat saada samaa hintaa”, Leija sanoo.
Uusia tuottajia Atria ei kuitenkaan aio ottaa.
Kotimaan markkinoiden paine voi aavistuksen helpottaa loppuvuodesta, jos vielä joukossa olevat tuotannon ”jäähdyttelijät” luopuvat.
”Mutta sitten tulee rahoitusjärjestelyjen tarpeita niille, jotka ovat investoineet, koska tuottajahinnassa on noin paljon miinusta eikä rehupuolelta tule isoa helpotusta”, varoittaa Perttu Pyykkönen.
Hän toteaa, että eurooppalaiset lihatalot ovat löytäneet uusia markkinoita Kiinasta, Japanista ja Etelä-Koreasta. Kokonaisuutena puhutaan kuitenkin pienistä määristä suhteessa romahtaneeseen Venäjän vientiin.
Pitkän linjan maatalousekonomisti sanoo suoraan, että sianlihan viennin lisääminen ei ole pelastus.
”Se on bulkkivientiä, jossa emme ole kilpailukykyisiä. Mitä isompi osa viedään, sitä enemmän tulee vain painetta tuottajahintaan.”
Pyykkönen pohtii myös, pitäisikö tuotantosopimusten olla nykyistä pidempiä, jotta yksittäisiltä tiloilta ei putoaisi pohja pois täysin yllättäen.
”Vuosi on maataloustuotannossa tosi lyhyt aika, jos ajatellaan investointeja”, hän muistuttaa.
Sikacon tapauksessa esiin nousi myös tilan kaukainen sijainti suhteessa teurastamoon.
”Uskaltavatko rahoituslaitokset enää jatkossa rahoittaa syrjässä olevia tiloja?” kysyy Pyykkönen.
Tilojen investointikyvyn romahtaminen johtaisi nopeasti aluepoliittiseen kriisiin.
Kaijaleena Runsten
Aimo Vainio
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
