Eläintautiriskejä ei saa vähätellä

Tätä kolumnia en olisi halunnut koskaan kirjoittaa. Mutta ääni sisälläni huutaa, että se pitää tulla kirjoitetuksi.

Oli lämmin alkukesän ilta, kun ystävä soittaa ja kertoo, että toisen ystäväperheen 2-vuotias tytär on sairastunut vakavasti ja kuljetettu

traagisten vaiheiden jälkeen Helsinkiin Lastenklinikalle eristyksiin. Tauti on tarttuvaa, diagnoosi ”HUS”.

”Siitä ei paljon tiedetä, katso netistä”, soittaja

sanoo.

Luhistun ruokakaupan hyllyjen välissä. Mitä, mitä, mitä? Kysymys takoo päässäni.

”Tilanne on äärimmäisen vakava. Perhe ei jaksa asiaa tiedottaa, joten toivoi, että ilmoittelen heidän puolestaan lähimmille. Ollaan yhteydessä perheeseen ja toisiimme.”

Kuluu kammottavan pitkiä päiviä. Omille lapsilleni en uskalla kertoa heidän rakkaan

ystävänsä tilanteen vakavuutta.

Lopulta pääsen hakemaan isompia lapsia

kylään. Kalpean harmaa isä ovella sanoo, että menehtymisen riski on vihdoin voitettu. Seuraavaksi mietityttää, mitä vammoja tytölle jää.

Perheen äiti elää samaan aikaan uuvuttavia päiviä ja öitä helteisessä Helsingissä istuen nuorimman lapsensa vuoteen vierellä tauotta.

Selviää, että tytön sairastuminen on ollut alkujaan EHEC-bakteerin aiheuttama HUS eli hemolyyttis-ureeminen syndrooma. Siinä munuaiset lakkaavat äkillisesti toimimasta, muutkin sisäelimet ovat vaarassa ja aivot

vaurioituvat.

Munuaisvaurio johti ystäväperheen tyttären kohdalla kahden kuukauden dialyysiin. Aivovaurio puolestaan johti neliraajahalvaukseen ja puhekyvyn menetykseen.

Lapsen sairastumisesta on nyt kulunut puolitoista vuotta. Jäljellä on monia kysymyksiä, jatkuvaa kuntoutumista, puheterapiaa, pieniä iloja edistymisestä ja suurta iloa siitä, että ihana,

hymyilevä, sinnikäs tyttö on yhä keskuudessamme.

Hän joutui opiskelemaan kaiken alusta:

miten lusikka viedään suuhun, miten kävellään, sanoja tuotetaan – mutta mikä parasta – nyt jalat kantavat ja tyttö tanssii taas.

Hän voittaa sairauttaan päivä päivältä. Arvoitus on, miten hyvin aivot korjaavat vaurioita

lapsen koko kasvuvaiheen ajan. Toivomme

parasta.

Samaan oireyhtymään on lapsia Suomessa

kuollutkin. Joukko lapsia oli sairastunut EHEC-tartuntaan jo vuonna 1997.

”Hemolyyttis-ureeminen syndrooma on

tavallisin syy lasten munuaisten äkilliseen

vajaatoimintaan. Laukaisevana tekijänä toimii tavallisesti edeltävä ripulitauti, jonka aiheuttajana on usein enterohemorraginen Escherichia coli”, luen neljän lääkärin kirjoittamaa tapausselostusta tuolta vuodelta.

”Tartunnan lähteenä ovat nautaeläimet. Nautakarjan ulosteesta bakteeri voi joutua ympäristöön tai teurastustilanteessa ihmisen ruoaksi tarkoitettuun lihaan. Infektion on kuvattu leviävän mm. huonosti kypsennettyjen hampurilaisten, pastöroimattoman maidon, klooraamattoman juomaveden sekä laitos- ja päiväkotiolosuhteissa myös käsien välityksellä”, artikkeli jatkuu.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira muistuttaa: ”Ihminen voi saada EHEC-tartunnan suoraan bakteeria kantavasta märehtijästä tai välillisesti sen elinympäristöstä. Bakteerit tarttuvat käsiin eläimen koskettelusta tai ulosteella saastuneesta ympäristöstä.”

Kiitän hyvää sairaanhoitoa, lääketiedettä ja elämän voimia. Tarvitaan uusi lastensairaala ja paljon tukea perheille. Miten elämää mullistavasta kriisistä voi edes toipua? Ammattilaisten

avusta ei saa sairastuneiden lasten perheissä säästää.

Vaikka haluaisin siirtää sairastumisen jo taka-alalle, tunnen olevani suuressa tiedotusvastuussa. Yhtään sairastumista ei saisi tulla lisää.

Puhutaanko ruuan puhtaudesta tarpeeksi? Eläinsairauksia, elintarvikehygieniaa, huolellisuutta koko ruokaketjun eri vaiheissa ei voi

sivuuttaa olan kohautuksella.

Jokaisen yksittäisen tekijän on kannettava

vastuunsa, myös kauppaketjujen siinä, mitä myyvät.

Tämä yksittäinen perhe, jossa esimerkiksi

käsihygieniasta ollaan erittäin tarkkoja, on miettinyt ja miettii edelleen, mistä bakteeri heidän kotiinsa tuli. He eivät käyttäneet raakamaitoa eivätkä ulkomaalaista lihaa. Silti syyllisyys kalvaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei pystynyt taudin alkuperää ostotietojen perusteella jäljittämään, vaikka lasten sairastumisia oli samaan aikaan jälleen useampia eri puolilta Suomea.

Vahvimmaksi epäilyn kohteeksi jäi tavallinen suomalainen jauheliha.

liisa.yli-ketola@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF