Analyysi: EU:n pitää torjua korruptio, vaikka moraalisella kompassilla suunnistaminen on haastavaa ulkosuhteissa

EU-parlamentin kreikkalaisen varapuhemiehen Eva Kailin epäillään vastaanottaneen lahjuksia Qatarilta, joka on kohti loppuottelua etenevän jalkapallon MM-turnauksen isäntämaa. Kuva: Zheng Huansong, Eric Vidal / Lehtikuva, kuvankäsittely: Aatu Jaakkola

Uutiset|Politiikka ja talous

15.12.202217:14

Analyysi

Tapio Nurminen

Se, että EU-parlamentin nyt jo erotetun varapuhemiehen Eva Kailin ja useiden parlamentaarikkojen lähipiiriin kuuluvien epäillään saaneen lahjuksia Qatarilta, on nolo takaisku moraalipolisiina esiintyneelle parlamentille. Mutta ei pelkästään sille.

Skandaali murentaa koko Brysselin EU-koneiston uskottavuutta huonolla hetkellä. Se on ase EU-vastaisille populisteille, oikeusvaltioperiaatteen rikkomisesta syytetylle Unkarin pääministeri Viktor Orbánille ja myös Ukrainaan hyökänneelle presidentti Vladimir Putinille, joka pyrkii kaikin keinoin rikkomaan EU-rintamaa

Jos Qatarin autokraatit ovat rahasäkeillä päässeet vaikuttamaan EU-parlamentin päätöksentekoon, unionin on vaikea vaatia korkeampaa moraalia ja eettisempää toimintaa Unkarilta, Venäjältä tai Kiinalta.

Korruptio ja taloudelliset väärinkäytökset eivät ole uusia ilmiöitä Brysselin kuplassa. Niin valtiot kuin erilaiset muutkin tahot ovat kautta vuosikymmenten pyrkineet vaikuttamaan kyseenalaisin keinoin EU-päätöksentekoon.

Tuoretta tapausta pidetään kuitenkin kaikkien aikojen vakavimpana. Tätä on korostanut muiden muassa Transparency Internationalin Brysselin toimiston johtaja, entinen europarlamentaarikko Michiel van Hulten.

Sekä parlamentti että komissio ovat ilmoittaneet ryhtyvänsä vastatoimiin korruption perkaamiseksi ja vastaavien tapausten ennaltaehkäisemiseksi.

Periaatteessa EU:n säännöstö lobbauksen suhteen on verrattain tiukka, mutta se ei puutu riittävästi kolmansien maiden hallitusten vaikutusyrityksiin.

Unionilla ei myöskään edelleenkään ole valvovaa viranomaista, joka voisi puuttua kaikkien instituutioiden, niin komission, parlamentin kuin erilaisten komiteoidenkin piirissä tapahtuviin väärinkäytöksiin.

Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen puhui tällaisen elimen perustamisen puolesta vuonna 2019, mutta puheet eivät ole muuttuneet teoiksi. Von der Leyen esikuntineen ei ylipäätään ole kaikkein uskottavin korruption kitkijä Brysselissä.

Samaan aikaan, kun parlamentin kreikkalainen varapuhemies on pidätettynä Qatar-lahjusvyyhden vuoksi, komission kreikkalaista varapuheenjohtajaa Margaritis Schinasia epäillään myös kyseenalaisista Qatar-kytkennöistä. Von der Leyen piti alkuviikosta suunsa visusti supussa, kun häneltä kysyttiin Schinasin tilanteesta.

Joka tapauksessa korjausliikkeen tekeminen parlamentin skandaalin seurauksena on välttämätöntä. Kaikki viittaa siihen, että näin myös tehdään. Sen ei pitäisi käytännössä olla edes kovin vaikeaa.

Siinä, että EU-päättäjä kutsutaan esimerkiksi puhujaksi kolmannen maan järjestemään konferenssiin, ei ole mitään väärää. Jos matkaan liittyy muuta luksusohjelmaa tai jos puhe on osa lukratiivista konsulttisopimusta, hälytyskellojen pitää soida.

Kokonaan oma kysymyksensä on se, miten epäilytyjen lahjojien, esimerkiksi Qatarin kaltaisten autoritääristen valtioiden kanssa jatkossa toimitaan.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti EU-maissa sekä poliittikkojen että äänestäjien suhtautumista autoritäärisiin valtioihin. Moraalinen sormien heristely Putinin kaltaisille autokraateille uppoaa äänestäjien enemmistöön nyt paremmin kuin aikoihin.

Se on ymmärrettävää, mutta ei ongelmatonta EU:n ja sen jäsenmaiden ulkosuhteiden kannalta.

Jos EU:ssa oltaisiin nyt johdonmukaisia, korruptiovyyhden paljastumisen pitäisi johtaa siinen, että suhteet Qatarin kanssa pannaan kaikilla tasoilla jäihin. EU-parlamentti päätti jo lykätä päätöstä lyhytaikaisten vierailuviisumien myöntämisestä Qatarille, mutta riittääkö se?

Sodan aiheuttaman energiakriisin ravistelema Eurooppa tarvitsee kipeästi Qatarin kaasua. Saksa solmi hiljattain 15-vuotisen kaasun toimitussopimuksen jalkapallon MM-kisoja isännöivän lilliputtivaltion kanssa muutama viikko sitten.

Jos tuijotetaan moraalista kompassia, kaasusopimus pitäisi purkaa. Pragmaattisen reaalipolitiikan näkökulmasta se ei kuitenkaan ole vaihtoehto Saksa taloudelle eikä siitä riippuvaiselle Euroopalle.

Qatar on vain yksi esimerkki siitä, miten moraalisella kompasilla suunnistaminen voi ulkosuhteissa johtaa umpikujaan.

Kiinan kanssa törmätään vastaisuudessa vääjäämättä samanlaisiin ongelmiin. Myös pitkittyvän Ukrainan sodan loppuratkaisu voi luiskahtaa sellaiseksi, että EU-maiden nykyinen moraalinen herkistely rauhanehdoista näyttää kiusalliselta.