Punaiset maljat ja röpelöiset korvasienet kuuluvat kevääseen

Punamaljakas kasvaa tyypillisesti oksissa ja risukoissa. Sitä ei käytetä ruokasienenä. Kuva: Rami Marjamäki

Vaikka kevät ei ole varsinaista sieniaikaa, voi tarkkasilmäinen löytää maastosta joitain kymmeniä sienilajeja jo huhti–toukokuussa.

Yksi tavallisimmista kevätsienistä lienee helakanpunainen 1960-luvun palttoon nappia muistuttava punamaljakas (Sarcoscypha austriaca). Muutaman sentin kokoiset pikkukupit nousevat usein järvien rantamaiden lehtipuukasoihin ja risukoihin.

Suomessa punamaljakasta ei käytetä ruokasienenä toisin kuin paikoittain muualla Euroopassa. Montaa ruokasientä kevätsienien joukosta ei löydy. Tunnetuin syötävä ja samalla tappavan myrkyllinen kevätsienemme on korvasieni. Syötävien joukkoon kuuluvat myös huhtasieni sekä käpynahikkaat.

Toukokuu on korvasienen sesonkiaikaa, Lapissa kesäkuu. Sieni viihtyy hakkuuaukeilla ja paikoissa, joissa maanpinta on päässyt rikkoutumaan.

"Sota-aikoina kiinnitettiin huomiota sen kasvuun sotatantereilla, jossa pommit olivat myllänneet maanpintaa", kertoo sienikirjailijana ja kuvaajana tunnettu Lasse Kosonen.

Korvasientä käytettiin ruokasienenä jo 1800-luvulla Venäjällä. Sen valmistuksen niksit ovat kulkeneet perimätietona. Suomalaisen sienenkäyttöperinteen sanotaan olevan peräisin Venäjältä, jossa ne olivat arvostettua paastonajan ruokaa.

Korvasieni on yleinen sieni, mutta sitä ei ole helppo löytää. Ruskeana röpelönä se maastoutuu hyvin metsänpohjaan. Se saattaa parina kolmena vuonna ilmestyä samaan paikkaan, mutta lahottajasienenä sillä on tapana vaihtaa paikkaa ravinteiden ehdyttyä.

"Korvasientä kannattaa hakea muutaman vuoden ikäisiltä hakkuuaukeilta. Se voi kasvaa jopa hirven sorkan jättämässä jäljessä."

Sieniurallaan Kosonen on päässyt näkemään myös korvasienen kasvatusta. Kyse on jonkinlaisesta puoliviljelystä. Tulosta voi syntyä tai olla syntymättä.

"Olen nähnyt onnistuneen viljelmän täynnä korvasieniä. Omaan kasvatuskuoppaani niitä ei ilmestynyt", Kosonen paljastaa.

Väärin käsiteltynä korvasieni on tappavan myrkyllinen. Jotta myrkky haihtuu, on sienet keitettävä kahdesti viisi minuuttia kerrallaan väljässä vedessä. Vesi vaihdetaan välissä eikä keitinvettä pidä käyttää. Jopa keittohöyryjen hengittäminen saattaa aiheuttaa myrkytysoireita.

Korvasienen myrkkyaine, gyromitriini, on haihtuva solumyrkky. Korvasienen keittelijän on siis huolehdittava tehokkaasta tuuletuksesta puuhailunsa aikana.

"Kaikesta huolimatta korvasieni on lempisieneni. Pidin sen mausta jo lapsena, vaikka en pitänyt muista sienistä", sienimies tunnustaa.