Paperilla väkevä, mutta käytännössä epämääräinen – tutkija: EU:n avunantolauseke on periaatteessa vahvempi kuin Naton viides artikla

Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Juhana Aunesluoma arvioi, että EU kokeilee nyt erilaisia vaihtoehtoja puolustuksensa kehittämiseksi. ANTTI AIMO-KOIVISTO / LEHTIKUVA.  

Miten EU puolustautuisi, jos johonkin sen jäsenmaahan kohdistuisi aseellinen hyökkäys?

Sotilasliitto Nato tulisi avuksi, on vanhalla mantereella totuttu ajattelemaan.

Presidentti Donald Trumpin toinen presidenttikausi on kuitenkin murentanut luottamusta Naton puolustuspelotteeseen. Trump on uhkaillut liittolaisiaan ja patistanut Eurooppaa vahvistamaan omaa puolustustaan. Tällä viikolla Yhdysvallat ilmoitti siirtävänsä 5 000 sotilasta pois Saksasta.

Samalla Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan jatkuu. Myös Yhdysvaltojen ja Israelin Lähi-idässä helmikuun lopussa aloittama sota ulottui maaliskuussa EU:n rajoille, kun iranilainen drooni putosi Britannian hallinnoimaan sotilastukikohtaan Kyproksella. Lisähuolta aiheuttavat erilaiset drooni- ja hybridihyökkäykset.

Kun EU on miettinyt eri vaihtoehtoja oman puolustuksensa kehittämiseen, on puheisiin noussut yhteen EU:n perussopimuksista kirjattu artikla 42,7 eli EU:n keskinäisen avunannon lauseke. Artikla sisällytettiin Lissabonin sopimukseen vuonna 2009.

Jos jäsenmaa joutuisi aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, se voisi pyytää apua muilta jäsenmailta aktivoimalla artiklan. Tällöin muut olisivat velvoitettuja auttamaan – periaatteessa.

Tosiasiassa kukaan ei ole määritellyt, mitä apu konkreettisesti tarkoittaisi.

STT:n haastattelemien tutkijoiden mukaan lauseke on periaatteellisesti velvoittava, mutta käytännössä epämääräinen.

”Periaatteessa se on aika voimakas tahdonilmaisu ja (muotoilultaan) jopa vahvempi kuin Naton viides artikla”, sanoo Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Juhana Aunesluoma STT:lle.

Artikla on aktivoitu aiemmin vain kerran, vuonna 2015 Ranskan terrori-iskujen jälkeen. Tuolloin Ranska pyysi muilta jäsenmailta apua voidakseen kotiuttaa joukkojaan kriisinhallintaoperaatioista eri puolilta maailmaa.

Toisin kuin Naton viidennen artiklan, EU:n avunantolausekkeen soveltamista käytännössä ei kuitenkaan ole juuri valmisteltu. Toistaiseksi lausekkeen käytöstä ei ole järjestetty käytännön harjoituksia, eikä yhteisiä esikuntarakenteita ole olemassa, Aunesluoma listaa. Hän tosin muistuttaa, ettei artikloja voi täysin verrata toisiinsa.

EU:n artiklan kautta annettava apu ei välttämättä ole sotilaallista.

Turun yliopiston tutkija Teemu Rantasen mukaan selvää ei myöskään ole, mikä tarkalleen olisi EU:n rooli tilanteessa, jossa jokin jäsenmaa aktivoisi lausekkeen.

Rantanen muistuttaa, ettei lausekkeen katsota tarkoittavan EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan käyttöön annettujen siviili- tai sotilasvoimavarojen käyttöä. Näin päätöstä avunannosta eivät tee EU:n instituutiot, kuten neuvosto tai komissio, vaan kyseessä on jäsenvaltioiden välinen avunantovelvollisuus EU:n puitteissa.

Nykyisellään ei kuitenkaan ole selvää, miten EU lähtisi koordinoimaan sitä, miten jäsenvaltiot ryhtyisivät neuvottelemaan keskenään tai mitä jäsenvaltiot alkavat tarjota avunpyytäjälle.

Tutkijoiden mukaan avunantolauseke on määritelty tulkinnanvaraiseksi tarkoituksella. EU:n puolustuksen kivijalka on ollut Nato, eikä unionissa ole haluttu asettaa tätä kyseenalaiseksi luomalla päällekkäinen rakenne.

”Erityisesti Itä-Euroopan jäsenmaat ovat olleet huolissaan siitä, että Naton turvatakuut saattaisivat heiketä sen seurauksena, että lähdetään haastamaan Naton ensisijasta roolia”, Rantanen sanoo.

Artiklassa onkin mainittu erikseen, että jäsenmaiden tarjoaman avun tulee olla yhteensopivaa mahdollisten Nato-sitoumusten kanssa.

Viimeisen vuoden aikana nähty Trumpin venkoilu Naton suhteen on Rantasen mukaan kuitenkin lieventänyt Itä-Euroopan maiden kantoja siihen, että artikla kaipaisi täsmennystä. Aunesluoman mukaan ajattelu on muuttunut erityisesti Puolassa.

”Nyt myös Saksasta on tullut tukea sellaisella muotoilulla, jossa on yhdistetty lausekkeen asettamat turvatakuut ja ajatus eurooppalaisemman Naton kehittämisestä”, Rantanen sanoo.

Aiemmin erityisesti Ranska on ajanut Euroopan strategista autonomiaa ja eurooppalaisen puolustuksen vahvistamista.

Mediatietojen mukaan EU valmistelee jo maanantaille harjoitusta, jossa hyökkäyksen kohteeksi joutuva jäsenmaa pyytää apua avunantolausekkeen nojalla. Harjoitus järjestetään EU:n neuvoston poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean puitteissa lähettilästasolla. Kyseessä ei ole sotaharjoitus, vaan siinä testataan suljettujen ovien takana erilaisia skenaarioita.

Aunesluoma arvioi, että EU kokeilee nyt erilaisia vaihtoehtoja puolustuksensa kehittämiseksi.

”Ei oteta loikkia tai harppauksia, vaan otetaan yksittäisiä askeleita. Katsotaan vähän, minkälaisia reaktioita on, mikä on EU-sisäinen tahtotila”, hän sanoo.

Miten merkittävä konkreettisemmin määritelty avunantolauseke lopulta olisi EU:n puolustukselle?

Rantanen pitää keskinäisen avunannon lauseketta tärkeänä EU:n puolustukselle ennen kaikkea sen symbolisen merkityksen vuoksi. Hän huomauttaa puolustussopimusten olevan yleensä vahvasti tulkinnanvaraisia.

”Tämä pitää paikkaansa myös Naton yhteisen puolustuksen artiklan kohdalla. Tosipaikan tullen on aina tilannekohtaista, miten valtiot tulkitsevat tilanteen ja lähtevät soveltamaan artiklaa”, hän sanoo.

Toki kriisitilanteeseen on helpompi vastata nopeasti, kun prosessi on olemassa.

”Siten tarkemmalla määrittelyllä on merkitystä myös konkreettisesti”, Rantanen summaa.