Terveiset menneiltä ajoilta nousivat pintaan: Suomenlahdella ennätysmäärä fosforia

Arandan seurantamatkojen havainnot ennustavat Itämeren fosforitilanteen heikentymistä edelliseen arviointikauteen verrattuna. Huhtikuussa Aranda matkaa tutkimaan muun muassa kasviplanktonin kevätkukintaa. Kuva: Kari Salonen

Merentutkimusalus Arandan vuosittaisella talviseurantamatkalla havaittiin, että Itämeren pääaltaan happiongelmat jatkuvat ja pintakerroksen fosfaattipitoisuudet ovat nousseet. Suomenlahden avomerialueen pintakerroksessa Helsingistä itään mitattiin ennätyskorkeita ravinnepitoisuuksia.

Syinä korkeisiin pitoisuuksiin ovat Suomen ympäristökeskuksen (Syke) arvion mukaan Itämeren pääaltaalta virrannut fosforipitoinen syvävesi ja aikojen kuluessa pohjaan painuneen fosforin paikallinen vapautuminen Suomenlahdelta.

Pääaltaalta virtaavan ravinteikkaan veden arvioidaan heikentävän Suomenlahden tilannetta jatkossakin.

Talvella maalta tulevilla, hetkellisesti isoilla fosforivalumilla ei ole osuutta avomereltä mitattuihin korkeisiin fosforipitoisuuksiin.

Myös Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren avomerialueilla pintakerroksen fosfaattipitoisuudet ovat tavanomaista korkeampia.

Tammikuun voimakkaat myrskyt sekoittivat vesimassoja nostaen fosforia pintaan. Samalla veden sekoittuminen on parantanut pohjan happitilannetta.

Viimeisimmässä vuonna 2018 julkaistussa Suomen meriympäristön tila -arviossa todettiin, että ravinteita on lähes kaikilla avomerialueillamme enemmän kuin meren hyvän tilan raja-arvo sallisi.

Vain Perämerellä epäorgaanisen fosforin pitoisuudet olivat tavoitteen mukaisia. Koko merialueemme on arvioitu rehevöityneeksi.

Syken mukaan pitkällä aikavälillä maalta ja ilmasta tulevan ravinnekuormituksen vähentäminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen ovat avainasemassa meren hyvän tilan saavuttamiseksi.