Vieraslajit viihtyvät ydinvoimaloiden lähivesissä – haitalliset lajit matkaavat maapallon toiselta puolelta Itämerelle laivojen mukana
Laivojen painolastivesitankeissa siirtyvät vieraslajit lisääntyvät ydinvoimaloiden purkuvesialueella. Lajien siirtymistä pyritään torjumaan kansainvälisin sopimuksin.
Rangiasimpukka on selvästi suurempi kuin Itämeren alkuperäislaji liejusimpukka. Lajien välille saattaa syntyä kilpailua tilasta ja ravinnosta. Kuva: Ari Laine/MetsähallitusMeksikonlahdelta levinnyt rangiasimpukka löytyi Metsähallituksen kuluneen kesän kartoituksissa Eurajoen suistosta. Ensimmäiset havainnot lajista tehtiin toukokuussa 2021 Loviisan edustalta.
”Rangia cuneata hyötyy lämpimästä vedestä, joten ydinvoimaloiden edusta on sille otollinen ympäristö. Se on laji, joka suodattaa ravintonsa, ja siksi purkuveden virtaama on sille eduksi”, kertoo Metsähallituksen luontopalvelujen erikoissuunnittelija Ari Laine.
Rangiasimpukkaa on löytynyt pitkin Suomenlahtea, Virosta ja monin paikoin muualta Itämereltä. Tutkijat seuraavat lajin yleistymistä huolestuneina.
”Ydinvoimaloiden lämpimissä lähivesissä eliöt pystyvät sopeutumaan Suomen oloihin ja ajan myötä leviämään. Yksittäisten simpukoiden vaikutusta ei välttämättä edes havaitse, mutta jos niitä on enemmän, ne lisäävät kilpailua tilasta ja ravinnosta”, Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi sanoo.
Myös toinen vieraslaji valesinisimpukka menestyy voimaloiden lähivesissä. Laineen mukaan sen toukat leviävät virtausten mukana laajalle, mutta toistaiseksi ne näyttävät selviävän talven yli vain purkualueen läheisyydessä.
Ydinvoimalat eivät ole ainoita vieraslajien leviämiskeskuksia. Myös lämpövoimaloiden ja teollisuuden jäähdytysvesien purkuputket tuottavat lämpökuormaa lähiympäristöönsä.
Jäähdytysveden aiheuttama lämpökuorma on ydinvoimaloiden merkittävin ympäristövaikutus. Se vaikuttaa jääoloihin ja pitää lähialueen sulana suuren osan talvea. Lämmin merivesi pidentää kasvukautta ja kiihdyttää eliöiden kasvua, mikä lisää rehevöitymistä runsasravinteisella vesialueella. Levät lisääntyvät.
Teollisuuden Voiman ympäristöpäällikön Merja Levyn mukaan veden laatua sekä alueen eläimistöä ja kasvillisuutta seurataan Olkiluodossa ympäristöluvan edellyttämällä tavalla. Jäähdytysvesi lämpenee noin 10 astetta laitosyksikön läpi kulkiessaan, minkä jälkeen se sekoittuu meriveteen. Säätilanteesta riippuen lämpötilan nousua havaitaan 3–5 kilometrin etäisyydellä purkupaikasta.
Olkiluodon edustan merialue on avoin, ja vedenvaihto avoimen Selkämeren kanssa on hyvä.
Säteilyturvakeskuksen entinen tutkija Erkki Ilus on tutkinut ydinvoimaloiden jäähdytysvesien ympäristövaikutuksia väitöskirjaksi asti. Tulokset osoittavat, että purkualueen vedenvaihdolla ja ravinnepitoisuuksilla on ratkaiseva merkitys.
Loviisan ydinvoimalan purkualue on kapeiden salmien Suomenlahdesta eristämä sisäsaaristoallas, jonka vedenvaihto ulappavesien kanssa on rajoitettu vedenalaisin kynnyksin. Fortumin ympäristöraportin mukaan purkuvesi kohottaa meriveden lämpötilaa kasvukaudella 1–2,5 astetta 1–2 kilometrin etäisyydellä purkupaikasta.
Tutkimusten mukaan radioaktiivisten aineiden luonnon eliöstölle aiheuttamat säteilyannokset ovat pieniä.
Lehtiniemen mukaan kaikki simpukat ovat riski ydinvoimalan alueella, sillä ne saattavat aiheuttaa putkien tukkeutumista. Rangiasimpukka tosin ei ole kiinnittyvä laji, vaan se elää pohjamudassa.
”Suurin osa vieraslajeista kulkeutuu Suomeen painolastivesitankeissa tai laivojen runkoon kiinnittyneenä”, Maiju Lehtiniemi sanoo.
Hänen mukaansa ne ovat merkittävä uhka luonnon monimuotoisuudelle.
”Liejutaskurapu havaittiin Saaristomerellä 2009. Laji leviää pohjoiseen nopeasti ja löytyy myös Olkiluodon jäähdytysvesialueelta. Se syö kotiloita ja rakkohaurupensaissa eläviä äyriäisiä. Kun rakkohaurun pinnalla kasvavan levän syöjiä ei enää ole, levä tukahduttaa haurukasvuston.”
Myös mustatäplätokko on haitallinen koko Itämeren alueella. Se valtaa pesäpaikat ja kilpailee ravinnosta, minkä seurauksena alkuperäiset tokkolajit kärsivät.
Tutkijat toivovat, että tilanne paranee vuonna 2024, kun kansainvälisen merenkulkujärjestön IMOn painolastivesiyleissopimuksen mukaiset käsittelylaitteistot on oltava kaikissa aluksissa toiminnassa. Käsittely tuhoaa vesitankeissa matkaavat eliöt.
Sopimus kieltää käsittelemättömän painolastiveden laskemisen mereen. Suomessa Traficom valvoo sen täytäntöönpanoa.
Laineen mukaan jotkut laivayhtiöt ovat järjestelmän jo hankkineet. Uusissa aluksissa käyttöönotto on helppoa, mutta vielä riittää tutkittavaa siinä, miten se saadaan vanhoihin laivoihin.
Sopimus ehkäisee vieraslajien siirtymistä, sillä suurten vesimassojen siirto merkitsee suuria lajien siirtoja.
”Maalta on helppo kitkeä vieraslajeja, mutta meriympäristöstä niitä on mahdoton poistaa, kun ne ovat sinne kerran asettuneet”, Ari Laine sanoo.
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
