Tuijat rivissä ja kynitty nurmikko ovat eliölajien kauhu – näin syntyy monimuotoinen puutarha, joka tukee myös ihmisten terveyttä

Kaarnakuoriaiset ovat syöneet ensin kaadetusta männystä nilan, jonka jälkeen jäärät ovat rouhineet puuhun isoja käytäviä. Nyt niihin on muuttanut pistiäisiä. Aku Korhosen mukaan pölleissä kasvaa myös monenlaisia lahottajasieniä.  Kuva: Sanne Katainen

Nurmikolla makaavan, liki kaarnattomaksi kuivuneen mäntypöllin kyljessä on halkaisijaltaan puolisenttisiä reikiä. Yhteen niistä sujahtaa ampiaista muistuttava, mutta mustempi ja pienempi pistiäinen, joka kiskoo koloon itseään huomattavasti isokokoisemman paarman.

Pöllin päällä istuva, metsien terveyteen ja monimuotoisuuteen perehtynyt tutkija Aku Korhonen Luonnonvarakeskuksesta seuraa touhua läheltä.

”Siinä viedään jälkeläistoukalle ruokaa”, Korhonen arvelee. Hän huomauttaa, että lahopuissa pesivät petohyönteiset saalistavat myös talousmetsiä kiusaavia kaarnakuoriaisia.

Pistiäinen pesii lahossa männynrungossa.  Kuva: Sanne Katainen

Olemme Vantaalla sijaitsevan Autismisäätiön ryhmäkodin pihassa, jonne on tehty puutarhan monimuotoisuutta lisääviä ratkaisuja osana Hyvinvointia biodiversiteetti-interventioilla (Biwe) -hanketta.

Tiedossa on, että altistuminen maaperälle, itiöille, siitepölylle ja luonnon mikrobeille vahvistaa ihmisten vastustuskykyä ja vähentää allergioita.

Paahteisessa pihassa lahoavasta pöllistä erittyy mikrobeja ja itiöitä. Sama pätee pienempiin koivupölleihin, joihin on ympätty syötäväksi kelpaavaa osterivinokasta.

Korhonen korostaa, että lahoavat puut ovat luonnon hyönteishotelleja. Ei ole mielekästä siivota pihasta oksia ja pensaita pois, tukkia niillä sekajäteastia ja rientää sitten ostamaan halpahallista keinotekoinen, tiheäkoloinen hyönteishotelli, jossa pahimmillaan loiset ja taudit leviävät.

Pihalle varisseet lehdet ja oksat voi myös kompostoida ja levittää ne myöhemmin taas ravinteeksi.

Kuivalle kasvupaikalle kannattaa antaa kehittyä tai kylvää kuivuutta kestäviä kasveja, jolloin säästyy kastelemiselta. Oikeilla kasvivalinnoilla välttyy myös lannoittamiselta ja myrkyttämiseltä. Kuvassa ajuruoho.  Kuva: Sanne Katainen

Pörriäisten ystävä ei aja nurmikkoa säännöllisesti sängeksi, vaan jättää luonnonkukkia edes aitojen vieruksille ja nurkkiin. Nurmikkoa ei myöskään tarvitse kastella hysteerisesti, vaan paahteiseen paikkaan saa kehittyä itsekseen kuivaa kestävää lajistoa, kuten ketoneilikkaa ja huopakeltanoa. Kasvistoa voi monipuolistaa kylvämällä.

”Steriilille siirtonurmellekin tulee ajan kanssa kukkivia luonnonkasveja.”

Korhosen mukaan muodissa olevat tuijat eivät tarjoa suomalaisille lajeille elinympäristöjä tai ravintoa, sillä ne eivät kuulu Suomen luontoon. Monimuotoisuuden kannalta olisi parempi suosia kotimaisia lajeja, kuten puutarhakäyttöön sopivaa pylväshaapaa sekä kuusen ja männyn kääpiömuotoja. Ulkomailta tuoduissa kasveissa piilee myös uusien kasvitautien riski.

Haavan rungolla juokse ylös alas mauriaisia, jotka käyvät oksistossa lypsämässä kirvoja. Maassa pesivät muurahaiset möyhentävät maata ja käyttävät kuollutta ainesta hyödykseen. Lisäksi ne tarjoavat linnuille ravintoa.

Jos pihasta joutuu kaatamaan puita, kannattaa kannot jättää mahdollisimman korkeiksi, jopa muutaman metrin pituisiksi pökkelöiksi. Ne toimivat luonnon hyönteishotelleina ja palvelevat myös sieniä ja mikrobeja.  Kuva: Sanne Katainen

Grillikatoksen laidalla on jokunen neliömetri metsästä siirrettyä metsänpohjaa eli kunttaa, jossa mustikka ja puolukka sinnittelevät, mutta kanerva ja variksenmarja alkavat juurtua paahteesta tykäten. Myös sammalen mahdollisuudet menestyä ovat hyvät.

Korhosen mukaan metsän mikrobiston tuominen lähelle on tärkeää etenkin ihmisille, jotka eivät pääse säännöllisesti metsään.

Korhonen huomaa, että pihassa kasvaa parin neliön läntillä japanintataria, joka ärhäkästi leviävänä vieraslajina olisi syytä hävittää. Hän myös lisäisi varjoisia paikkoja rakentamalla pergolan tai istuttamalla lisää puita. Siten saadaan vaihtelua mikroilmastoon.

Multaa saa jäädä kynsien alle. Puutarhatöissä ylihygieenisyys ei ole hyvästä.  Kuva: Sanne Katainen

Pihan perällä on istutuslaatikoita, joissa kasvaa muun muassa salaattia ja mansikkaa. Pienviljelmiä hoitaessaan asukkaat kuopsuttelevat multaa, jota on rikastettu sammalella ja viherkompostilla. Korhonen kannustaa tekemään puutarhatöitä paljain käsin ja napsimaan marjoja suoraan pensaista.

Biwe-hankkeessa on lisätty kymmenien pihojen monimuotoisuutta, mutta mukana on myös verrokkipihoja, joissa ei ole tehty mitään. Pihapiireissä asuvien ihmisten iholta ja syljestä mitataan mikrobistoa ja immuunivastetta ennen ja jälkeen monimuotoisuutta lisäävien toimenpiteiden, jotta saadaan selville, paljonko pöllit ja rikastetun mullan pöyhiminen vaikuttavat. Tutkimustulokset ovat jo osoittaneet, että päiväkotilapsilla kehon hyvänlaatuinen mikrobisto lisääntyy, mitä luonnontilaisempi leikkipiha on.

Pihassa on hyvä olla kerroksellisuutta ja varjoisiakin paikkoja. Ulkomaisten puulajien sijasta kannattaa suosia kotimaisia puita, joista saa myös kääpiöiviä muotoja.  Kuva: Sanne Katainen

Istutuslaatikoiden ympärille on levitetty kuori- ja ydinpuuhaketta, johon on ympätty sieniä.  Kuva: Sanne Katainen