Osuuskunnilla vaikeuksia pysyä tilakoon kasvun mukana
Osuuskuntien uskollisimpia jäseniä ovat yleensä vanhimmat ja konservatiivisimmat.
Helpoimmin osuuskunnan jättävät suurimmat tilat, joiden yrittäjät ovat keskimääräistä nuorempia. Nämä suhtautuvat jäsenyyteen vahvemmin liikesuhteena kuin aatteellisesti.
Lisäksi heidän on helpompi pärjätä ilman osuuskuntaa, kertoo professori Petri Ollila Helsingin yliopistosta.
Hän on yhdessä ruotsalaisen ja saksalaisen kollegan kanssa selvittänyt suomalaisten osuuskuntalaisten asenteita.
Tuloksista on julkaistu useita kansainvälisiä artikkeleja, jotka ovat Ollilan mielestä erittäin ajankohtaisia nyt.
Hänen mukaansa suomalaisten osuuskuntien pitäisi kiireesti tutkia omaa toimintaansa tutkimustulosten valossa. Etenkin maitoalalla liikehdintää on jo näkynyt.
Uhkana on, että isot ja menestyvät tilat jättävät osuuskunnat. Ruotsissa suuret maitotilat ovat jo perustaneet omia meijereitä.
”Pahimmillaan osuuskuntiin jäisi kokoelma heikoimmin pärjääviä tiloja.”
Ollila arvostaa lojaaliutta osuuskuntia kohtaan, mutta ymmärtää myös lähtijöitä.
”Ei osuuskuntaa voi pitkään pitää pystyssä niin, että osa jäsenistöä pakotettaisiin toimimaan omaa etuaan vastaan. Jos niin tapahtuu, vika on säännöissä. Paheksumisen sijaan pitäisi katsoa omaa toimintaa.”
Yksi pohdinnan paikka on Ollilan mukaan se, onko kaikkien jäsenten samanlainen kohtelu osuuskunnissa vielä tänä päivänä oikeudenmukaista.
”Kannattaisi esimerkiksi miettiä, pitäisikö isoille jäsenille antaa heidän strategista merkitystään vastaava päätösvalta tai parempaa hintaa isoista tuotantoeristä. Joillakin jäsenistä pelissä on kaikki, toisilla vain osa taloudesta.”
Isojen ja menestyvien lähtemisestä kärsivät eniten osuuskuntaan jäävät pienimmät tilat.
Esimerkki löytyy läheltä. Ruotsissa sikatilojen parhaimmisto jätti muutama vuosi sitten Swedish Meats -osuuskunnan. Tämän seurauksena osuuskunnan kilpailukyky laski.
”Se oli yksi suurimpia syitä, miksi Swedish Meats siirtyi HK-Scanin omistukseen”, Ollila arvioi.
Ruotsissa ei ole enää osuuskuntamuotoista teurastamotoimintaa.
Muutokset osuuskuntakentässä ovat naapurissa tapahtuneet 10–15 vuodessa. Myös omavaraisuusaste on huomattavasti alempi kuin Suomessa.
Ollila ei näe näillä suoraa yhteyttä.
”Suomessa omavaraisuus ei välttämättä laskisi paljoa, vaikka muutoksia osuuskuntiin tulisikin.”
”Ruotsissa ei ole samanlaista traumaa pula-ajasta, Tanska ja Saksa ovat lähempänä ja maatalouspolitiikka on liberaalimpaa”, Ollila sanoo.
Ollila uskoo, että jakelukanavia on tulevaisuudessa enemmän. Isoimmat tuottajat pystyvät myymään nykyisten kanavien ohi.
”Osuuskuntien on pystyttävä tarjoamaan jäsenilleen enemmän kuin yksityiset kilpailijat, on muututtava ajan mukana.”
Moni osuuskunta on ratkaissut tilanteen muuttumalla osakeyhtiöksi.
Tämä ei Ollilan mielestä aina ole viisain ratkaisu.
”Osuuskuntamuodossa on ominaisuuksia, jotka jäävät usein piiloon, kun markkinat toimivat hyvin. Tilanteen huonontuessa niitä on vaikea saada takaisin, jos niistä on kerran luovuttu.”
”Ei liene tuottajien etu, että meijerit alkavat menekin vähetessä valikoida tuottajiaan. Osakeyhtiö voi näin tehdä, mutta vastaanottovelvollisuus osuuskunnissa antaa varmuuden maidon menekistä myös vaikeina aikoina.”
Terhi Torikka
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
