Laitonta puukauppaa ja pihakrokotiileja

Mosambik on isojen ristiriitojen maa Afrikan

kaakkoisnurkassa. Se on yksi maailman

köyhimmistä, ja kuitenkin sillä on runsaasti

luonnonvaroja: metsää, öljyä ja kaasua sekä pitkä rannikko matkailun käyttöön.

Maalle voi siis ennustaa nousua köyhyydestä, jos... Ehtona on, että maassa opitaan tekemään demokraattisia päätöksiä ja edistämään talouskasvua, joka palvelee myös köyhää osaa väestä.

Kiina-ilmiö on saapunut Mosambikiin. On

vielä näkemättä, jättävätkö jättimäiset kiinalaishankkeet maahan mitään pysyvää.

Eväät eivät ole kovin lupaavat: niin kiinalaiset kuin muut kansainväliset yritykset neuvottelevat

itselleen mukavat veroalennukset. Lisäksi ne siirtävät yhtiön sisäisin ostoin varoja pois

köyhästä Afrikasta. Kiinalaisyritykset tuovat usein oman työvoimankin.

Yksi puolue, Frelimo, joka 1990-luvun alussa voitti 20-vuotisen sisällissodan, johtaa Mosambikia. Se on miehittänyt jäsenillään suurimman osan virkamiehistä niin keskusvirastoissa kuin paikallishallinnossa. Oppositio ei silti tahdo keikuttaa liikaa venettä; kukaan ei halua uutta

sisällissotaa.

Hyvä osoitus yksipuoluejärjestelmän seurauksista on laittomasti hakatun puun vienti Kiinaan (MT 18.3.). Kun valta on tietyissä hyppysissä, korruptio rehottaa.

Kyliin ei juuri jää tuloja hakkuista ja vielä

vähemmän sen sahaamisesta. Uusia puita ei

istuteta, kun ilman hakkuulupia ei ole uudistusvelvoitettakaan.

Ainakin minä pidän tämän mielessä, kun

seuraavan kerran eteen tulee huonekalu, jossa lukee ”made in China”.

Tämä on myös hyvä muistaa, kun Venäjä omasta mielestämme ”venkoilee” puukaupan säännöissä. Venäjä ei ehkä niinkään pidä suomalaisia yrityksiä epärehellisinä, vaan Moskovassa yritetään suitsia raakapuun liikkeitä ison maan toisella nurkalla.

Mosambik on Suomen pitkäaikaisin kehitysavun kohdemaa. Yksipuoluejärjestelmää on

tuettu paitsi opetus-, terveydenhoito- ja muiden ohjelmien kautta myös suoralla budjettituella. On yritetty kannustaa Frelimoa auttamaan itse köyhiään.

Erittäin hyviä asioita on tapahtunut. Lapsikuolleisuus on vähentynyt. Melkein kaikki

lapset pääsevät kouluun, tytöt kutakuinkin yhtä usein kuin pojat.

Elinkeinopuolella metsälaki on edistyksellinen. Valtio omistaa maan. Kyläläiset saavat osallistua päätöksiin, joilla maata vuokrataan sen jälkeen, kun keskushallinnon kanssa on tehty esisopimus jostain alueesta.

Ruuantuotantoon sekä poltto- ja rakennuspuiden korjuuseen tarvittavia alueita ei viedä kyläläisiltä noin vain, jos he osaavat pitää kiinni omastaan. Ja maata vielä riittää.

Demokratia ei vain tahdo pyöriä käytännössä. Asiantuntemusta puuttuu niin virkamiehistöltä kuin kansalaisilta. Kun maalla moni aikuisista ei osaa lukea ja laskea, oikeuksien perääminen on hankalaa.

Esimerkiksi käy myös Suomen tukema metsäohjelma, jolla vahvistettiin paikallisen metsähallinnon osaamista. Rahoituksella muun muassa

hankittiin metsänvartijoiden käyttöön tietokoneita ja yksi auto.

Mosambikilaiset eivät nyt millään ymmärrä,

että he eivät olisi saaneet tuolla autolla liikkuessaan käydä samalla ampumassa kyläläisten kimppuun hyökänneitä krokotiileja.

Krokotiilien puremia paikataan esimerkiksi Sambesi-joen varrella terveysasemilla viikottain. Päälle tulevat korkotiilien raateluun menehtyneet ihmiset ja kotieläimet. Ne ovat Suomen

pihasusien kaltainen ongelma, vain sitä moninkertaisempi ja siksi kiistattomampi.

En ymmärrä tuen lopetusta minäkään. Kun me suomalaiset olemme ylpeitä demokratiasta ja metsäosaamisesta, eikö meidän kannattaisi juuri niissä tukea Mosambikia, jossa maaseudun

köyhyys on suorassa suhteessa siihen, kuinka metsävaroja käytetään? Nyt olimme itse luoneet lisää byrokratiaa, joka ei toimi käytännössä.

Metsien vihreä kulta se aikanaan nosti

meidätkin – ja siihen vaadittiin vuosikymmenien

työ alkaen koulusta ja terveydenhoidosta.

Toinen vaihtoehto on tietenkin lopettaa

kokonaan suora budjettituki maahan, jota

hallitsee yhden puolueen eliitti.

Ei mutta, siinähän säästövinkki hallitukselle. Suomella ei kehysriihen perusteella näytä enää olevan entistäkään halua osallistua köyhien

kehitysmaiden auttamiseen YK:lle annettujen

sitoumusten mukaan. Ruotsilla, Tanskalla ja Norjalla sekä kolmella muulla pohjoisella

EU-maalla kyllä on.

Annetaan me vaan Kiina-ilmiön hoitaa

köyhyysongelmat. Hienosti hoituu – ihan niin kuin Mosambikissa puukauppa.

Avaa artikkelin PDF