VIERASKOLUMNI Suomalaisen ruuantuotannon puolesta voi taistella
Useimmat ihmiset haluavat suosia kotimaista ruokaa, joka tulee läheltä ja jonka alkuperä, tuottaja ja valmistaja tiedetään. Lähellä tuotettu ruoka on myös tuoretta. Mikäli kuljetus- ja säilytysaika on lyhyt, lisäaineita ei tarvita lainkaan.
Tällä hetkellä monia suomalaisia askarruttaa kysymys, mistä liha ja muu ruoka pöytään oikein tulevat. Vaikka olemme Suomessa monessa suhteessa edelläkävijöitä, parantamisen varaa on. Kun tuotteen alkuperä tiedetään, tunnetaan myös valmistusolosuhteet.
Mielestäni pitäisi olla itsestään selvää, että alkuperämerkinnät löytyvät helposti ja varmasti elintarvikkeista. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole.
Vaatimukset alkuperämerkinnöistä ovat myös paras turva kotimaisen tuotannon säilymiselle. Turvallisuus, puhtaus, taattu alkuperä ja eettiset tuotantotapamme tunnustetaan muualla Euroopassa. Nämä vahvuudet pitäisi saada siirrettyä tuottajahintoihin.
Kotimaisen ja lähiruuan merkityksen korostuminen ei kuitenkaan näy tuottajan kukkarossa. Pikemminkin päinvastoin.
Erityisesti sika- ja siipikarjasektori ovat vaikeuksissa. Eräiden ennusteiden mukaan sianlihan tuotanto alenee tänä vuonna noin viisi prosenttia. Suunta on jyrkkä ja kertoo sikatilojen kannattavuusongelmista.
Kahden viimeisen vuoden aikana tehdyt tukiratkaisut ovat leikanneet sika- ja siipikarjasektorille maksettavia tukia 50 prosenttia.
Tilanne vaikeutui entisestään kesäkuun EU-neuvotteluissa, kun sika- ja siipikarjatuotanto jäivät kokonaan tuotantoon sidottujen tukien ulkopuolelle. Hallituksen on turvattava näiden sektoreiden toimintaedellytykset kansallisen tuen jatkoneuvotteluissa komission kanssa.
Hallituksen on myös syksyllä haettava jatkoa Etelä-Suomen kansalliselle 141-tuelle. Pohjoinen sijaintimme ja luonnonolosuhteet eivät ole muuttuneet sitten jäsenyysneuvotteluiden.
On tärkeää, että suomalaisen maataloustuotannon kilpailukyvystä pidetään huolta, kun maailmalla on ruuasta pula ja ruuan hinta nousee.
Ruokaketjusta on tehtävä entistä läpinäkyvämpi. Se vaatii yhteisiä ponnisteluja niin kuluttajilta, tuottajilta kuin kaupalta. Sen lisäksi meidän on pystyttävä luomaan uusia keinoja tilojen kannattavuuden parantamiseksi.
Esimerkiksi Keski-Euroopan maihin verrattuna me emme ole luoneet edellytyksiä lannan hyödyntämiselle energiantuotannossa.
Kun juttelin jokin aika sitten saksalaisen maanviljelijän kanssa, hän kertoi tavoitteekseen, että puolet tilan tuloista tulee energiayrittäjyydestä. Nykyisellään saksalaiset lihatilat saavat maan bioenergiatuista merkittävän kilpailuedun suomalaisiin verrattuna.
Biokaasun tuotannon kannattavuuden edellytyksiä Suomessa tulisi parantaa nettolaskutuksen tai syöttötariffin ulottamisella maatilamittakaavaan. Jo nettolaskutuksen käyttöönotolla biokaasulaitosten takaisinmaksuaika lyhenisi merkittävästi.
Meidän päättäjien ja edunvalvojien täytyy pystyä parempaan. Taloudessa menee huonosti nyt joka puolella. Nyt on aika pistää itseämme likoon ja taistella suomalaisen ruuantuotannon puolesta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
