KANSAN SUUSTA ”Sauna, puuro ja poijat”
Maanantai menee maatessa, tiistai siinä sivussa. Keskiviikko ei ole kenenkään työpäivä eikä torstain palkalla elä. Perjantai on lauantain aatto ja se, joka pyhän laillisesti pitää, ei tee lauantaina yhtään mitään.
Joutilaisuutta on osattu perustella luovasti jo paljon ennen innovaatio- tai oleskeluyhteiskuntaa.
Viikonpäivien nimet liittyvät kristinuskoa edeltävään kulttuuriin. Maanantai on kuupäivä, tiistain nimen taustalta löytyy skandinaavinen Tyr-jumala. Keskiviikko viittaa juutalaiseen kalenteriin, jossa sunnuntai, auringonjumalan päivä, aloitti viikon.
Torstai on toivoa täynnä huolimatta siitä, että sen nimi liittyy ukkosenjumala Toriin. Torstain hernekeittoaterian taustalla on katolinen paastokalenteri: ennen perjantain paastoa tuli syödä kunnon liharuoka.
Perjantaihin liittyy rakkauden jumalatar Freija. Lauantain nimi tulee muinaisgermaanin kylpyä tarkoittavasta sanasta.
Ennen aikaan viikonpäivillä oli oma luonteensa. Tähän viittaa lehmien ulos laskemista koskeva muistisääntö: älä laske lauantaina, susi syöpi sunnuntaina, mato pistää maanantaina.
Lauantai, pyhän aatto, oli erityinen päivä. Alajärveläinen piirtää muutamalla sanalla vahvan tunnelmakuvan: Lauantaipäivä, poikamies ja kirkonkylässä morsian.
Neitokainen Ilmajoelta tiesi, että lauantaina on tiedossa kolme hyvää, nimittäin ”sauna, puuro ja poijat”.
TOPI LINJAMA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
