Ruokavientiin pyydettävissä miljoonien EU-tuet
Elintarvikevienti ei ole enää rahasta kiinni. EU myöntää ensi vuodeksi 111 miljoonaa euroa menekinedistämisrahaa ja muutaman vuoden kuluttua jo 200 miljoonaa euroa vuodessa.
Summaa ei ole jaettu jäsenmaiden kesken, vaan nopeat syövät hitaat.
Suomalaiset ovat toteuttaneet EU-rahoitteisia tiedotus- ja menekkiohjelmia lähinnä kotimaassa. Maailmalle menoon on haettu hävettävän heikosti ilmaista vientirahaa.
”EU:n vientitukea on käyttänyt viimeksi yli 10 vuotta sitten Kaurayhdistys kauran viennissä Venäjälle. Paljon enemmän voisi hakea. Esimerkiksi Italia, Ranska ja Tanska ovat tässä hyviä”, sanoo Maaseutuviraston ylitarkastaja Eveliina Viitanen.
Tanska edistää EU:n menekkirahalla sianlihansa vientiä Kiinaan ja Portugali riisin vientiä lastenruokien raaka-aineeksi.
Hakemukset toimitetaan jatkossa suoraan Brysseliin, ja ohjelmien summat ovat yleensä 0,5–5 miljoonaa euroa.
Uusi järjestelmä kohdentaa rahaa nimenomaan EU:n ulkopuolelle suuntautuvaan menekinedistämiseen.
Tähän saakka menekkirahaa on annettu myös tiedotukseen kotimaassa, ja sitä ovat käyttäneet esimerkiksi Maito ja terveys ry ja Lihatiedotus.
Nimisuojauksesta on hyötyä. Sen ja alkuperän voi mainita viennissä. EU:n sisämarkkinoille tarkoitetusta menekkirahasta osa on jatkossa varattu vain nimisuojatuotteille.
Nimisuojauksia kannattaisikin hakea lisää. Tällä hetkellä suojattuja suomalaistuotteita on vain kymmenen.
”Nekin ovat lähinnä marginaalituotteita, joilla ei ole kansantaloudellista merkitystä viennissä. Ei messuille mennä pelkällä karjalanpiirakalla, koska tuotemäärät eivät riitä isompaan vientiin”, sanoo maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Petri Koskela.
Parhaiten vienti lähtisi vetämään ja EU-rahaa saataisiin hyödynnettyä, jos Suomessa tehtäisiin yhteistyötä, Koskela katsoo.
”Pitäisi olla taho, joka kokoaisi yhteen yrityksiä ja tuoteperheitä, hakisi tukia ja panostaisi vientiponnisteluihin. Yleishyödyllisenä se voisi hakea nimisuojausta esimerkiksi kauralle, metsämustikalle tai saunapalvikinkulle.”
Kuusamolainen Kitkan Herkku Oy pyytää ja purkittaa muikkua, Kitkan viisasta, jolla on EU:n alkuperänimisuoja. Toimitusjohtaja Jorma Käkelä pitää merkkiä hyvänä lisänä tunnetun kalan myynnissä.
”Se kertoo suomalaisille, että kysymyksessä on juuri Koillismaan kala, puhdas luonto ja kirkkaat vedet. Vientiin ei näin pieni yritys yksin pysty.”
Kaavailtu vienti Venäjälle tyssäsi samaan aikaan pystytettyyn vientikieltoon.
Kotimaassa alkuperämerkki ei tuo Käkelän mukaan lisää hintaa.
”Toivon, että vähittäiskauppa ymmärtäisi paremmin suomalaisen ruokatuotannon haasteellisuuden, pitäisi omat katteensa järkevinä ja maksaisi tuottajille paremman hinnan.”
Suomalaisen saunapalvikinkun viennissä voisi tukeutua esimerkiksi Lihatiedotuksen vetovastuuseen, mutta hyödyn saisivat kaikki lihatalot. Niiden yhteistyö viennissä on ollut muutoin melko vähäistä.
Suomalaisia ovat riivanneet muutenkin kateus, keskinäinen kilpailu ja ”ei kai ny meidän ruokia kukaan osta” -asenne.
Koskelan mielestä myös Pohjoismaat voisivat tehdä yhteistyötä esimerkiksi luonnontuotteiden viennissä.
”Nythän niitä poimivat Suomessa ulkomaalaiset. Ne viedään sellaisenaan ulkomaille, eikä meille jää edes jalostusarvoa. Merkkejä voisi käyttää myös matkailussa, sillä eurooppalaiset tunnistavat nimisuojamerkit hyvin.”
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin erikoissuunnittelija Marjo Särkkä-Tirkkonen rakentaisi nimisuojan varaan suomalaisen luottamustarinan: meillä on puhdas vesi ja luonto, hyvä hygienia ja eläintenhoito ja pidämme sanamme.
”Ja Portugalissa kuulin juuri, että viljelijät saavat yhteisen markkinointiyrityksen kautta paremman neuvotteluaseman hinnoista ja lisäksi vielä mahdolliset osingot.”
Eija Mansikkamäki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
