Professori Miranda Forsythin mukaan ilmiönä iso osa noitavainosta jää piiloon. LEHTIKUVA / HANDOUT / AUSTRALIAN KANSALLINEN YLIOPISTO.
Noitavainot eivät ole kaikkialla historiaa – yhdessäkin maassa on syytösten perusteella tapettu tuhansia
Noituussyytöksiä ja niiden ikäviä seurauksia esiintyy tutkijan mukaan eniten Intiassa, osissa Saharan eteläpuolista Afrikkaa sekä Papua-Uudessa-Guineassa.
Suomessa noitavainot johtivat kuolemiin 1600-luvulla. Joissain maissa noitia etsitään yhä. Kuvituskuva. Kuva: Kari LindholmKun kuulee sanan noitavaino, saattaa monen ensimmäinen mielleyhtymä olla joko satojen vuosien takaiset roviot tai nykyajan populistien käyttämä poliittinen retoriikka.
Harvempi ehkä ajattelee noitavainoja nykyajan ihmisoikeusongelmana – mitä ne kuitenkin ovat.
Ilmiön laajuutta on vaikea arvioida, sillä iso osa siitä jää piiloon, sanoo professori Miranda Forsyth Australian kansallisen yliopiston Aasian ja Tyynenmeren tutkimuksen yksiköstä.
Forsythin mukaan tapauksia ei usein ilmoiteta poliisille ja jos ilmoitetaankin, poliisit saattavat itsekin uskoa noituuteen eivätkä välttämättä näe, että mitään väärää olisi tapahtunut.
Esimerkiksi Intiassa tapettiin vuosina 2010–2022 yhteensä yli 1 600 ihmistä noituuden vuoksi.
Nykyajan noitavainojen laajuutta on pyrkinyt selvittämään ainakin yksi tutkimusryhmä, joka kartoitti ilmiötä muun muassa uutislähteiden perusteella YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolle.
Vuosien 2009–2019 ajalta he löysivät 60:stä eri maasta yhteensä 20 000 tapausta, jotka voidaan luokitella noituussyytöksiin liittyviksi haitallisiksi käytännöiksi tai rituaalisiksi hyökkäyksiksi – väkivaltaa, surmia, syrjintää ja muuta huonoa kohtelua.
Nämä luvut ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu, sanoo tutkimukseen osallistunut Forsyth.
”Kun maat alkavat kiinnittää huomiota ilmiöön ja laskea tapauksia, huomataan nopeasti, että tapauksia on paljon enemmän kuin on tajuttu”, hän sanoo.
Noituussyytöksiä ja niiden ikäviä seurauksia esiintyy Forsythin mukaan ympäri maailmaa, mutta eniten Intiassa, osissa Saharan eteläpuolista Afrikkaa sekä Papua-Uudessa-Guineassa, jossa hän itse on tutkinut aihetta.
Esimerkiksi Intiassa tapettiin valtiollisen rikostilastoviranomaisen (NCRB) kokoamien tietojen mukaan vuosina 2010–2022 yhteensä yli 1 600 ihmistä noituuden vuoksi. Luku ei kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä kaikki osavaltiot eivät tällaisia tietoja kerää.
Nykyajan noitavainoja tapahtuu Forsythin mukaan monenlaisissa ympäristöissä.
”Usein ihmiset saattavat ajatella, että tätä tapahtuu vain maaseudulla ja syrjäisissä paikoissa, mutta se ei pidä paikkaansa. Sitä tapahtuu paljon myös kaupunkialueilla.”
Otollisen kasvualustan noitavainoille luovat Forsythin mukaan epävakaus, köyhyys, epävarmuus ja heikko lainvalvonta.
”Syytökset noituudesta liittyvät usein siihen, että ihmiset etsivät selitystä vastoinkäymisille, kuten sairaudelle ja kuolemalle.”
Jos lääketieteellisiä selityksiä ei ole tarjolla tai ne koetaan riittämättömiksi, voi yliluonnollisista uskomuksista löytyä selitys esimerkiksi yllättävälle kuolemantapaukselle.
”Jos pystyy henkilöimään ihmisen, joka on vastuussa, ehkä silloin pystyy tuomaan rakkaan ihmisen takaisin tai ainakin kostamaan tämän kuoleman”, Forsyth kuvailee noituussyytöksiin liittyvää ajattelua.
Myös erilaiset hengelliset toimijat, kuten ennustajat tai helluntailaiset pastorit, voivat Forsythin mukaan lietsoa noitavainoja. He saattavat yllyttää ihmisiä tunnistamaan tietynlaisia ihmisiä noidiksi tai kristinuskon tapauksessa esimerkiksi pahojen henkien riivaamiksi.
”Syytökset noituudesta liittyvät usein siihen, että ihmiset etsivät selitystä vastoinkäymisille, kuten sairaudelle ja kuolemalle.”
Noituussyytökset kohdistuvat yleensä jollain tavalla haavoittuvaisiin ihmisiin, kuten lapsiin, vanhuksiin tai leskiin, Forsyth kertoo.
Vainojen kohteiden sukupuoli sen sijaan vaihtelee: joissain paikoissa syytökset kohdistuvat ensisijaisesti naisiin, toisaalla miehiin, joskus molempiin.
Naisiin kohdistuva väkivalta on Forsythin mukaan erilaista kuin miehiin kohdistuva ja siihen liittyy usein seksuaalinen elementti, esimerkiksi sukuelinten tai rintojen silpominen.
Noituussyytökset voivat johtaa paitsi väkivaltaan myös esimerkiksi häpäisyyn, sosiaaliseen eristämiseen ja omaisuuden tuhoamiseen.
Syytösten taustalta löytyy usein syytetyn oma sukulainen.
”Heidän välillään on myös usein jotain vihamielisyyttä ennestään”, Forsyth sanoo.
Hän on kohdannut esimerkiksi tapauksia, joissa naisen aviomies kuolee ja kuolemasta syytetään leskeä.
”Se avaa esimerkiksi miehen veljille mahdollisuuden ajaa nainen lapsineen pois ja ottaa tämän maat itselleen.”
Väistämättä herää kysymys, onko noituussyytöksissä sittenkään kyse aidoista uskomuksista vai lähinnä kätevästä tekosyystä hyökätä vihamiehensä kimppuun. Forsyth uskoo, että useimmiten mukana on molempia.
”Jos uskoo taikuuteen – kuten suurin osa maailman ihmisistä – on ihmisellä asioiden mennessä vikaan taipumus ajatella, että syypää on ihminen, jonka kanssa hänellä on riitaa.”
Nykyään noitia saatetaan syyttää vaikkapa autojen rikkoutumisesta.
Uskomukset yliluonnolliseen kehittyvät Forsythin mukaan ajan mukana. Nykyään noitia saatetaan syyttää vaikkapa autojen rikkoutumisesta.
”Uskon, että ihmisten taipumus tehdä jostakusta syntipukki on aina olemassa, ja epävarmuuden ja epävakauden läsnä ollessa se kasvaa”, Forsyth sanoo.
”Nämä uskomukset ovat olemassa yhteiskuntien kulttuurisessa repertuaarissa, josta ne voidaan ottaa käyttöön vastoinkäymisten selittämiseksi.”
Kun noituussyytökset ovat pitäneet pintansa jo satoja vuosia, onko mitään siis tehtävissä niiden torjumiseksi?
Suuri vaikutus voi Forsythin mukaan olla sillä, että yhteisön sisällä on vahvoja "esitaistelijoita" vastustamassa syytöksiä ja väkivaltaa. Tällaisten paikallisten toimijoiden asema voi kuitenkin olla hyvin vaikea ja haavoittuva, ja he tarvitsevat tukea.
Esimerkiksi Papua-Uudessa-Guineassa tällaista työtä on tehnyt katolinen kirkko, Forsyth kertoo.
”Uskon, että ihmisten taipumus tehdä jostakusta syntipukki on aina olemassa, ja epävarmuuden ja epävakauden läsnä ollessa se kasvaa”
Tietoisuus nykyajan noitavainoista on Forsythin mukaan viime vuosina parantunut. Yhä useammat maat ovat esimerkiksi säätäneet lakeja, joilla yritetään puuttua ongelmaan.
Lakien toimeenpano on kuitenkin tapauskohtaista ja riippuu siitä, kuinka hyvin oikeuslaitos toimii, Forsyth sanoo.
Vuonna 2021 YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi päätöslauselman, jossa noteerattiin noituussyytöksiin liittyvät ihmisoikeusrikkomukset, vaadittiin valtioita tuomitsemaan noituussyytöksiin liittyvät haitalliset käytännöt ja käyttämään kaikki mahdolliset keinot niiden poistamiseksi.
Siitä ei kuitenkaan Forsythin mukaan ole valitettavasti seurannut kovin paljon toimintaa YK:n taholta.
”Päätöslauselmalla olisi paljon enemmän potentiaalia saada vaikutuksia kuin olemme tähän mennessä nähneet.”
Kehitys on siis ollut hidasta. Siitä huolimatta Forsyth uskoo, että noitavainot on mahdollista hävittää maailmasta kokonaan.
”Olen optimisti, hän toteaa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
