Mylläriksi hetken mielijohteesta
Timo Tammentie ehti toimia Raussilan myllärina 15 vuotta. Nyt hän opastaa Miia Lehtoa myllyn saloihin. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoKOUVOLA
Viime syksynä Raussilan myllyn silloinen mylläri Timo Tammentie toi Kouvolan Agrimarketin laboratorioon viljanäytteitä. Laboratoriossa työskenteli 27-vuotias agrologi Miia Lehto. Lokakuun alussa hän aloitti Raussilan uutena myllärinä.
“Timo heitti, että hän haluaisi eroon myllärin hommasta, ja myllylle tarvittaisiin työntekijää. Minulle ei ollut tiedossa jatkoa laboratoriossa, joten olin töitä vailla. Vilja ja jauhot kiinnostivat, ja aloin kysellä, oliko hän ihan tosissaan”, Lehto kertoo.
“Se oli kyllä hetken päähänpisto, hyppäsin ihan tuntemattomaan.”
Myllärin ammatti vaatii paljon opettelua. Koulutusta alalle ei ole, mutta Tammentie on luvannut auttaa Lehdon alkuun. Läheiseltä Jalon myllyltä Lehto on löytänyt lainaksi Jauhatusoppi-nimisen kirjan vuodelta 1965.
“Näin vanhaa kirjallisuutta saa lukea, jos haluaa oppia. Kirjassa on tietoa koneista, niitä pitäisi oppia käyttämään paremmin”, Lehto toteaa.
Marraskuussa Lehto aloitti jauhojen vähittäismyynnin myllyn omissa tiloissa. Sittemmin Raussilan Tähtiviljan tuotteita on tullut myyntiin Elimäen tuottajatorille sekä muutamiin paikallisiin pienmyymälöihin.
“Mylly työllistää minut oikeastaan vain puoliksi. Sen takia yritän jauhokaupalla laajentaa toimintaa niin, että tästä tulisi yhdelle ihmiselle ihan koko toimeentulo”, Lehto kertoo.
Isot kaupat vaativat tuotteisiin viivakoodin, mutta se on kallis sijoitus nykyisellä liikevaihdolla ja menekillä.
“Lisäksi isommat kaupat ottavat markkinointimaksun, mutta tässä vaiheessa en ole edes kysellyt sen tarkemmin, koska jo viivakoodin puute on este myynnille. Voi olla, että jossain vaiheessa hankin viivakoodit, mutta en nyt vielä.”
“Oikeastaan melkein kaikki viljat on saatu tästä Raussilan kylältä. Olen pitänyt myyntivalttina paikallisuutta ja hyvää laatua. Tietää mitä se tuote on ja melkein, että miltä pellolta se on peräisin”, Lehto sanoo.
Kylällä pidetään yhtä ja halutaan myllyn säilyvän. Myllyllä järjestetään myös kylätapahtumia, joista seuraava on huhtikuun lopussa. Paikalliset isännät ovat varautuneet myymään uudelle myllärille viljaa.
“Kauran kanssa on nyt hiukan ongelmia, sitä pitäisi ehkä löytää lisää. Mutta pianhan tulee uusi sato. Viimevuotinen sato oli kohtuullinen, mutta laatu oli hiukan vaihteleva.”
Tähtiviljalla on myytäviä tuotteita tällä hetkellä reilut parikymmentä. Miia Lehto pyrkii koko ajan kehittämään uutta. Vehnästä, rukiista ja pellavasta koostuva sämpyläsekoitus on jo päässyt asiakkaiden suosioon.
“Työn alla on kehittää rinnalle useampia erilaisia seoksia. Tuotteiden laatu myös paranee kun opin käyttämään koneita. Oppii vähän säätämään niitä ja tietää paremmin, mitä tulee tehtyä”, Lehto sanoo.
Lehto kokeilee kaikki tuotteensa ennen kuin ne tulevat myyntiin. Sitä kautta oppii myös miten jauhon laatu paranee.
“Kotona leivon monta kertaa viikossa. Eilenkin meni useampi taikina illan aikana. Täällä sitten syöttelen niitä ja naapureillekin tarjoan. Kyllä meillä kotona on vähän ylitarjontaa leivonnaisista”, Lehto nauraa.
“Pakkohan minun on testata kaikkea, koska haluan osata kertoa ihmisille tuotteista. Hyvä palvelu ja neuvonta on tärkeää asiakkaille. Jollain on pärjättävä, koska hinnalla ei voi mitenkään kilpailla isojen myllyjen kanssa.”
Myllyllä käy paljon vakioasiakkaita ostoksilla. Jos mylläri ei ole paikalla, he palaavat toisen kerran. Myllärin lomaviikon jälkeen asiakkaista oli jopa ruuhkaa.
Jauhot ovat luonnollisesti edullisempia suoraan mylläriltä ostettuna.
“Kaksi kiloa jauhoa maksaa täällä kaksi euroa ja tuottajatorilla 3,90. Tuottajatori sijaitsee kuutostien varrella. Helsinkiläisten hiihtolomaviikon aikana piti hylly käydä täyttämässä kolme kertaa.”
“Kuljetan jauhoja myös Kouvolaan. Nyt ideana olisi löytää työporukoita, jotka voisivat tilata Tähtiviljan tuotteita työpaikalle toimitettuna”, Lehto suunnittelee.
Uusi idea on tupperware-tyyppiset jauhokutsut.
“Sellaisia olen suunnitellut ja yhdet on jo kokeiltukin ystävien kanssa. On pakko keksiä jotain uutta, jotta myynti lähtisi sujumaan. Tämä on niin kivaa, että minun on pakko saada tämä kannattamaan!”
Helsingistä kotoisin oleva Lehto asuu Kouvolassa ja hänellä on kaksi lasta. Maalaiselämään hän ihastui lapsena sukulaisten luona.
“Myllyllä saa itse touhuta ja näkee, mitä saa aikaiseksi. Kukaan ei määrää ja jos keksii jonkun idean, niin siitä vaan tekemään. Kaikki on itsestä kiinni”, Lehto pohtii myllärin ammatin hyviä puolia.
Terveysriskejäkin löytyy. Selkä rasittuu, jauho pöllyää ja talvella mylly on kylmä.
“Vastuu on suuri. Olen vähän huono tyrkyttämään itseäni, eikä kukaan muu hoida markkinointia minun puolestani. Jos en itse saa mitään aikaiseksi, ei saa kukaan muukaan.”
Lehto on pohtinut myös tulevaa.
“On puhuttu, että pidettäisiin mylly aika pienessä mittakaavassa. Mikähän tämän tuotantokapasiteetti olisi, jos koneet pyörisivät koko päivän. Ja kestäisivätkö ne sitä?”
SATU PITKÄNEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
