Perhe kelpuutti hernepihvin
Ostin Heilan maatilatorilta kokeeksi kotimaista tempeä. Herneestä jalostettu tiivis kakku käyttäytyi halkaistuna pannulla kuin vanhanajan kalapuikko. Ruskistui ja vähän rapeutuikin.
Hyväähän tämä on, sanoi puoliso. Aikuinen poikamme popsi hernetempen mukisematta sienikastikkeen kera. Nelivuotias Lucas ei suostunut maistamaankaan, mutta lapsethan ovat usein ruokapöydän konservatiiveja.
Sienirihmaston avulla syntyvä tempe on aasialaisten suosimaa kasvikunnan proteiinia. Siitähän meillä on Suomessa pulaa.
Aasialaiset tekevät tempensä soijasta. Suomalainen tempen kehittäjä Jouni Hiltunen käyttää raaka-aineena kotimaista hernettä, makeaa lupiinia sekä herneen, lupiinin ja kauran sekoitusta.
Ruokapöydässä tulee tunne, että lautasella on tulevaisuuden ruokaa. Vastaavia tempen kehittelyjä on vireillä ympäri maailmaa. Ensimmäiset suurtalouspakkaukset ovat kotimaassa jo myynnissä.
Hernesoppa kyllä päihittää maussaan tempen, mutta sitä ei arjessa aina kerkiä keittää. Tempekakku säilyy vakuumissa viikkoja, joten se sopii vararuuaksi jääkaappiin fetapakkauksen viereen.
Liharuokaa kokataan meidän perheessä jatkossakin. Parasta on perinteinen kotiruoka, kuten kaalipata tai makaronilaatikko. Niissä on lihaa, mutta enemmän höysteenä kuin pääraaka-aineena.
Mikään ei voita lihaa ja juustoa, kun ruuan halutaan olevan mahdollisimman proteiinipitoista. Tässä ravintoainetaulukkojen luvut puhuvat puolestaan.
Hernetempeä pitää syödä melkein kolme kertaa ja lupiinitempeä kaksi kertaa naudanpaistia painavampi kakku, jotta proteiinimäärä olisi sama.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
