Hellan kulmalla Palvipossu ei ole mitään pikaruokaa
Tähän viimeisimpään villitykseen en uskonut ollenkaan. Epäilin, että siinä menee hyvä sauna pilalle, kinkun hajuiseksi. Mutta mies oli jo päättänyt, että palvaamista hän ainakin kokeilee.
Sukulaismies oli maininnut, että hänen lapsuutensa savusaunassa kypsennettiin aina lihaa.
Niinpä mies osti possun sisäfileen, vuoli leppätikut ja marssi uunipellin kanssa saunan lämmitykseen.
Kesken lämmityksen perinteinen savu vain tulvahti ovesta, eikä saunoessakaan lihan aromeista ollut jälkeäkään. Ennen saunomista lihakimpale oli kiikutettu tupaan ja kääräisty folioon.
Ja niin sunnuntaisaunan jälkeen meillä nautittiin hauskasti savun maun itseensä imenyttä kypsää palvipossunfileetä leivän päällä.
Tikut olivat toimittaneet korottajan virkaa, jotta liha nousi ylälauteelta vielä piirun verran korkeammalle ja kuumemmalle paikalle ilmavasti kypsymään. Myös lihalämpömittarista oli hyötyä kypsyysasteen varmistamisessa.
Mainiota särvintä syntyi, mutta eihän se ihan äkkiä käynyt: ensin piti maata ostaa, sitten pähkäillä sopivaa saunan paikkaa, metsästää lehti-ilmoituksella siirrettävä hirsimökki, suunnitella viemäri ja upottaa jätevesisäiliö maahan, kärrätä hiekkaa, valaa pohjat, tehdä luonnonkivistä nurkat, koota hirsikehikko, tilata papalta ikkunanpokat, lasittaa ne, etsiä romuttamosta vanhat punasaviset kattotiilet, pönkiä toisen papan varastoista vanhat takkaluukut, tilata vesipata pajalta, nikkaroida lauteet, muurata kiukaan pohja, kärrätä ja latoa kiuaskivet.
Tuvan puolellekin piti piippu hommata, sitten uuni muurata, välikatto naputella, eristeet lisätä, lattia rakentaa seinäpaneeleita, listoituksia, viimeistelymaalauksia ja ikkunanpesuja unohtamatta.
Puuha kannatti, koska nyt tiedän, miksi kaupan kinkkua kutsutaan saunapalviksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
