Maatalous pilasi taas Itämeren

Ensin maatalous. Viljelijä ymmärtää, ettei pelloilta saisi päätyä ravinteita vesistöihin. Ravinnevalumat ovat vahinko paitsi ympäristölle, myös maatilan taloudelle.

Hyvää työtä on tehtykin. Vaikka ruokaa pitää tuottaa jatkuvasti tehokkaammin, ravinteiden käyttö vastaa melko tarkasti

pelloilta korjattavaa satoa. Herkimpiä ympäristöjä varjellaan kasvipeitteellä ja kosteikoilla.

Luonnon voimille ihminen ei voi mitään. Kun taivas pudottaa vettä 100 milliä, tulva pyyhkii mukaansa ravinteita maaperästä ja jäteveden puhdistamoista.

Ravinteet päätyvät Itämereen.

Vuosikymmenten aikana rantavaltiot ovat paskanneet merensä. Jätevesien

lisäksi mereen on tungettu surutta teollisuuden myrkyt, ja kaiken romun kaatopaikkana se on ollut kätevä ja edullinen.

Lopulta huomattiin, että meri tuli lähes tapettua. Olo oli syyllinen kuin jäniksen ampujalla. Meren pelastamisesta tuli

yhteinen tehtävä ja samalla tärkeä jalusta vihreän ympäristöliikkeen kaikkitietävälle patsastelulle.

Lomilta palannut media aloittelee taas perinteisiä Itämeri-kampanjoitaan. Niitä ei ole syytä väheksyä. Hesari uhrasi

keskiviikkona asialle uutisetusivun ja kolme aukeamaa.

Osassa toimituksia, kuten Hesarissa,

on muutama hyvin viisas toimittaja. He voivat vuodesta toiseen esittää oman mielipiteensä maataloudesta ja Itämerestä uutisena.

Selvennyksenä: Tämä kirjoitus on mielipide.

Hesarin uutispaketissa on kiitettävä Juha Nurmista (John Nurmisen säätiö), Airi Kulmalaa (MTK) ja Harri Kuosaa (Suomen ympäristökeskus) asiallisista

maatalouskommenteista. He yrittivät viitata kommenteissaan myös vessavesien päästöihin.

Kun media jankkaa, että maatalous pilaa sisävedet ja Itämerenkin, kansalainen

alkaa pitää tätä totuutena. Syytöksiä hyppykeppinään käyttää innokkaimmin vihreiden puheenjohtaja, ympäristöministeri Ville Niinistö.

Vihreät elää luomalla kaupunkilaisille uhkakuvia ympäristöä tuhoavista maalaisista. Ympäristötoimittajien uskollinen

kaarti toistelee ministerin puheita. Omatunto puhdistuu, vedet eivät.

Arvonsa tunteva ympäristötoimittaja istuu vessanpöntöllään valppaana kuin haukka, etsien katseellaan muiden syntejä. Omat kikkareet jäävät huomiotta – niitä tuijottaa sokea silmä.

Hesarin jättimäiseen Itämeri-pakettiin ei sopinut riviäkään kaupunkien jätevedenpuhdistamoiden toistuvista ohijuoksutuksista. Maatalouden syntilistaa riitti aukeaman verran.

Viljelijöitä harmittaa syyllistävä ja yksipuolinen kampanjajournalismi.

Samoin ministeri Niinistön toistuva pörhistely, jolla hän hakee valtuutusta

alkutuotannon entistä tiukempaan kontrolliin. Tavoitelista on pitkä.

Kun julkisuus on hallinnassa, tavoitteet on helpompi saavuttaa. Uuden maatalousministerin Petteri Orpon (kok.) kannattaa pitää satulasta kiinni.

Maapallolla on yli seitsemän miljardia

asukasta. Jokainen tarvitsee ruokaa

päivittäin, mutta kaikille sitä ei nytkään riitä.

Ilman maataloutta asukkaita voisi

maapallolla olla vain pieni murto-osa nykyisestä. Ville Niinistö voisi kertoa, ketkä ovat liikaa. Viljelijätkö? Miten

ongelma poistetaan ja kenestä aloitetaan?

jussi.martikainen@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF