Vielä kerran Suvivirrestä – tässäkö ratkaisu ikikiistaan?
Jokakeväinen keskustelu Suvivirrestä on oireellinen aikamme kuva, pohtii MT:n päätoimittaja.
Suvivirsi on koululaisille merkki kesäloman alkamisesta. Kuva: Jarkko Sirkiä, koonnut: Elias PiilolaLue artikkelin tiivistelmä- Kolumnissa pohditaan toistuvaa Suvivirsi-kiistaa koulujen kevätjuhlissa ja sen kuvaa ajasta.
- Espoota uhkaa 10 000 euron sakko sekä 2 500 ja 750 euron hyvitykset syrjintäpäätöksen vuoksi.
- Päätoimittaja ehdottaa yksinkertaista ratkaisua: virsien sallimista hallitusohjelmaan.
Tiivistelmä on Rengin, Viestimedian oman tekoälyavustajan, tekemä ja ihmisen tarkistama.Tympäiseekö sinuakin keväinen, onneksi taas hetkeksi rauhoittunut keskustelu Suvivirrestä koulujen kevätjuhlissa? Niin minuakin, mutta siitä huolimatta se valikoitui tämän kolumnin aiheeksi. Tai oikeastaan juuri siksi. Esitän kirjoitukseni lopuksi ratkaisuehdotuksen.
Suvivirren (Jo joutui armas aika) historia juontuu tiettävästi 1600-luvun Ruotsiin. Suomalaiseen virsikirjaan se tuli käännösversiona 1700-luvun alussa. Harvinaisena tuon ajan virtenä sitä pidetään alun luontokuvauksen takia. Vasta sen jälkeen mukaan tulee opettavaisempi sävy.
Mediassa toistuu kaava, jossa Suvivirsi-uutisointi alkaa hyvissä ajoin samaan tapaan kuin Suomen todennäköisen Euroviisu-voiton hehkuttaminen. Onhan Suomi jälleen vedonlyöntitilastoissa korkealla. Lopulta Suomi ei voita viisuja eikä virttä kielletä. Jälkimmäisestä voi iloita. Ehkä ensimmäisestäkin, sillä viisufinaalin järjestäminen on isäntämaalle poskettoman kallista.
Suomi ei voita viisuja eikä virttä kielletä.
Suvivirsi-gate sai lisäkierroksia yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan langetettua Espoon kaupungille 10 000 euron uhkasakon joulu- ja kevätjuhlien järjestelyistä. Koululaiseen oli lautakunnan mukaan kohdistunut ”välitöntä vakaumukseen perustunutta syrjintää”, koska vanhempia ei ollut etukäteen tiedotettu Suvivirren ja Varpunen jouluaamuna -laulun kuulumisesta ohjelmistoon.
Kaikille oppilaille tarkoitettu juhla ei Opetushallituksen mukaan ole uskonnollinen tilaisuus, vaikka siihen sisältyisi uskontoon viittaavia elementtejä. Koulun on kuitenkin tiedotettava tilaisuuksien sisällöstä, jotta huoltaja ja oppilas voivat halutessaan jättää osallistumatta osaan ohjelmasta. Uhkasakon lisäksi lautakunta kehotti Espoota maksamaan koululaiselle 2 500 euron ja huoltajalle 750 euron hyvityksen. Espoo ei aio maksaa korvauksia.
Virsikeskustelu on aikamme kuva perinteiden ja yksilönoikeuksien suhteesta. Kukin saa uskoa tai olla uskomatta, mutta samalla voi kysyä, meneekö lapsi tai nuori todella rikki virren kuuntelemisesta. Kärjistynyt keskustelu mahdollistaa väärien tulkintojen levittämisen aikana, jolloin polarisoitumista ei tarvittaisi yhtään lisää. Suvivirren osalta tämä näkyy väitteinä virren laulamisen kieltämisestä.
Polarisoitumista ei tarvittaisi yhtään lisää.
Ja sitten lupaamaani ratkaisuehdotukseen. Mitä jos seuraava hallitus kirjaisi ohjelmaansa, että Suvivirttä ja Varpusta jouluaamuna saa laulaa täysin palkein kouluissa myös jatkossa. Aihe on jo politisoitunut, koska siitä on pauhattu eduskuntaa myöten. Nykyinen ohjelma on 244-sivuinen, edellisellä oli mittaa 213 sivua. Kyllä yksi lause kansakunnan kohtalonkysymyksestä vielä sekaan mahtuu.
Hallitusohjelmaa odotellessamme voimme vetää henkeä ja keskittyä nauttimaan suvesta. Hyvää kesää kaikille Maaseudun Tulevaisuuden lukijoille!
Kirjoittaja on MT:n vastaava päätoimittaja
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
