Paras veropäivä lähestyy

Vastaajien innostus verojen kantoa kohtaan laantui hieman, kun kysyttiin, saako veroille vastinetta. Ehdottomasti vastinetta koki saavansa noin joka viides, jollakin lailla vajaa puolet vastaajista. Noin joka viides arveli, ettei vastinetta tule riittävästi.

Yllättävää ei liene, että maalaiset ovat vähemmän innokkaita verojen maksajia kuin muu väestö. Kun omassa elinympäristössä julkisia palveluja on niukasti – ja kuntien säästökuurien myötä yhä vain vähemmän – tulee mietittyä, mihin veroeurot oikeastaan katoavat.

Johonkin ne menevät. Jos me veronmaksajat ymmärtäisimme mihin, meistä tulisi myönteisempiä verotusta kohtaan, sanovat verohallinnon viisaat miehet.

Tai sitten seuraavissa vaaleissa olisi valtava tungos uusia ehdokkaita, jotka haluaisivat päästä päättämään ja muuttamaan sitä, mihin yhteiset rahat käytetään. Ja sitä, kuinka paljon niitä ylipäänsä voudille kannetaan. Se ainakin olisi virkistävä vaikutus.

Koetetaan siis ymmärtää. Lunttaan verohallinnon tilastosta: sosiaaliturvaan käytetään veromiljardeista lähes puolet. Terveydenhuoltoon uppoaa noin 15 prosenttia, yleiseen hallintoon 13 ja koulutukseen 11 prosenttia. Sen jälkeen tulee monia pienempiä menoeriä, kuten maanpuolustusta, poliisia ja kulttuuria.

Näitä kaikkia hienoja palveluita pidämme yllä ja maksamme palkkaa päteville ja osaaville ihmisille. Harvoin asiaa tulee ainakaan pullamössösukupolven edustaja tuolta kantilta ajatelleeksi; meillehän on kaikki pienestä pitäen tarjoiltu hopealautasella. On oiottu hampaat, kuljetettu taksilla kotiovelta kouluun, korjattu puheviat ja tarjottu ilmainen koulutus. Niihin juhliin upposivat suurten ikäluokkien veromarkat.

Yhä jatkuvat juhlat, vaikka tiukkaa tekee eurojen kanssa. Harmillista, että esimerkiksi suuri osa koululaisista ei osaa arvostaa niitä karkeloita, jotka me veronmaksajat järjestämme heille viitenä päivänä viikossa. Tarjolla on taatusti laadukasta ohjelmaa ja maistuva lounas, eikä maksa mitään.

Kouluissamme käy kuitenkin myös sellaisia lapsia, jotka pitävät suomalaista peruskoulua huippujuttuna. Opettajat ovat kertoneet lähes liikuttuneina, kuinka onnellisia ja motivoituneita maahanmuuttajaoppilaita heillä on. Lapsia, joille on ollut onnenpotku päästä ilmaiseen ja kaikille avoimeen kouluun. Varsinkaan tytöille koulunkäynti ei ole itsestäänselvyys monissa sellaisissa maissa, joista Suomeen hakeutuu turvapaikanhakijoita.

Ja anteeksi: ei suinkaan ilmaiseen kouluun. Kouluun, jonka me tunnolliset suomalaiset veroillamme haluamme rahoittaa.

Kuntien vaikeassa säästöpäätöksenteossa on ollut silmiinpistävää, kuinka vähän kuntalaiset ovat kritisoineet kuntaveroprosenttien nostoja.

Terveysasemista ja kouluista jaksetaan nousta barrikadeille, mutta missään en ole huomannut kuntalaisten osoittaneen mieltä liian korkeasta veroprosentista. Ja korkeiksi niitä todella joudutaan monissa kunnissa nostamaan, kun vaihtoehto eli ankara säästökuuri tekee liian kipeää.

Ehkä me suomalaiset todella maksamme veroja niin mielellämme, että korotus ei kirpaise. Tai sitten kirpaisua ei vain jakseta ajatella.

Eläköön hyvinvointivaltio! Tulevaisuutesi näyttää hyvältä ja turvatulta, sillä hämmästyttävän suuri osa suomalaisista maksaa veronsa mielellään.

Tai ainakin niin suuri osa vastaa asiaa heiltä kysyttäessä. Kättä veti lippaan peräti 95 prosenttia vastaajista, kun kysyttiin, onko verojen maksaminen kansalaisen tärkeä velvollisuus.

Tärkeän velvollisuuden voi tietysti tulkita monella tavalla. Itselleni on ilmeisesti jo äidinmaidosta iskostunut takaraivoon oppi, jonka mukaan jokainen verottajalta tuleva rätinki on maksettava ja mieluiten heti, vaikka viimeiset pennit menisivät.

Eli ehkäpä olisin itsekin empimättä ja tunnollisesti vastannut kyllä, jos tutkimushaastattelu olisi kohdalleni osunut.

Oikeasti en niin kovin riemuiten verojani maksa. Vuoden paras veropäivä on minulle 3. joulukuuta, veronpalautusten maksupäivä. Enkä taida olla ainoa, joka ensi viikon keskiviikkona juhlii sitä, että on koko edellisvuoden maksanut liikaa rahaa verottajan pussiin. Fiksumminkin olisi voinut säästönsä sijoittaa.

Avaa artikkelin PDF