Hellan kulmalla Vihdoin terveellistä naposteltavaa!
Koko aikuisikäni olen etsinyt suolaisen himon tyydyttävää mutta terveellistä naposteltavaa telkkari-iltoihin. Perunalastut ja paukkumaissit kun kertyvät vyötärölle.
Myös ruissipseissä ja muissa terveellisemmissä vaihtoehdoissa on turhan paljon kaloreita.
Hedelmälohkoja tai marjoja minulle on turha tyrkyttää viihdekäyttöön. Toki syön niitä, mutta ne eivät ole juuri sellaisia raksuvia naksuja, joita osa-aikainen sohvaperuna kaipaa saunan jälkeen.
Yksi kaunis päivä kuulin lehtikaalisipseistä. Suhtauduin heti epäilevästi: kaalistako muka saisi ritisevän rapeaa ja maistuvaa?
Ensimmäisen ja toisen pellillisen poltin. Mies valitteli löyhkää seuraavat kolme vuorokautta. Ruskistuneita lehtikaaleja ei voi syödä, sillä ne ovat valtavan kitkeriä.
Onneksi sain kumppaniltani luvan kolmanteen kokeiluun. Kaalisipseistä tuli täydellisiä! Raps ja rousk. Ahmin pellillisen siltä seisomalta.
Jotta kokeilunhaluisten ei tarvitsisi käräyttää kämppäänsä, tarjoan pari vinkkiä.
Kun olet huuhtonut kaalinlehdet, kuivaa ne hyvin. Vetiset lehdet eivät rapeudu uunissa. Sen jälkeen leikkaa ruodit pois. Sipsit saavat olla isohkoja, noin seitsemän sentin suikaleita.
Laita kaalit kulhoon, lorauta päälle pari ruokalusikallista öljyä, ripottele suolaa ja pippuria. Maustamisessa voi käyttää mielikuvitusta. Jotkut tykkäävät laittaa limeä, chiliä, valkosipulia tai jopa parmesaania.
Asettele sipsit leivinpaperille ja paista 150-asteessa 10–15 minuuttia. Suosittelen könöttämään uunin läheisyydessä tarkkailemassa, etteivät kaalit kärähdä. Meillä on kiertoilmauuni, joka tekee erityisen tehokasta jälkeä.
Optimaalinen lehtikaalisipsi on vihreä ja reunoiltaan vain aavistuksen tummunut. Höyhenen kevyt lastu liki sulaa suussa, mutta silti rakenne kestää myös dippailun.
Enemmän näiden eteen saa nähdä vaivaa kuin perunalastupussin avaamiseen, mutta lopputulos on vaivan väärti. Mieheni tosin ei allekirjoita tätä, mutta makunsa kullakin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
