Ehdokasnumerot ennustavat menestystä Stubbille ja Essayahille – myös Haavisto vahvoilla

Ehdokasnumeronsa perusteella varsinkin Alexander Stubbilla (kok.) ja Sari Essayahilla (kd.) on syytä hymyyn. Jussi Halla-ahon (ps.) ja Olli Rehnin (kesk.) tilanne on toinen. Pekka Haaviston (vihr.) numerolla ei ole menestytty, mutta suurin numero voi tietää hyvää. Kuva: Jarno Mela, Pasi Leino, Carolina Husu, Jarkko Sirkiä, kuvankäsittely: Aatu Jaakkola

Tammikuun vaalien presidenttiehdokkaat saivat torstaina ehdokasnumeronsa, ja ne vaikuttavat povaavan voittoa joko kokoomuksen Alexander Stubbille, kristillisten Sari Essayahille tai vihreiden ja kansanliikkeen Pekka Haavistolle.

Sen sijaan gallupmenestyjistä Olli Rehnin (kesk.) ja Jussi Halla-ahon (ps.) numerot vaikuttavat pahaenteisemmiltä. Jutta Urpilainen (sd.) on ehdokasnumeronsa puolesta keskikastia.

Vertailu perustuu siihen, millä numerolla ehdokkaat ovat yleisimmin presidentinvaaleissa voittaneet.

Varsinaista merkitystä ehdokasnumerolla ei tietenkään ole. Ilmeisesti sattumalta presidentiksi on kuitenkin Suomessa valittu ehdokkaita, joiden numero on ollut suuri.

Presidentiksi on kahdesti valittu ehdokas numero yhdeksän, kahdesti ehdokas numero kahdeksan ja kerran ehdokas numero kuusi.

Ehdokas numero yhdeksän, Tarja Halonen voitti vaalit vuonna 2006. Kuva Halosen virkaanastujaisista. Kuva: Jaana Kankaanpää

Viimeksi ysillä voitti Tarja Halonen vuonna 2006. Yhdeksän oli myös ensimmäisessä suorassa kansanvaalissa vuonna 1994 presidentiksi valitun Martti Ahtisaaren ehdokasnumero oli vaalin ensimmäisellä kierroksella .

Tuolloin numerot jaettiin toisella kierroksella uudestaan, ja Ahtisaaren numeroksi tuli 2. Nykyään ehdokkaalla on sama numero myös mahdollisella toisella kierroksella.

Kahdeksan oli voittava numero, kun Halonen valittiin ensimmäiselle kaudelleen vuonna 2000. Samalla ehdokasnumerolla Sauli Niinistö voitti jatkokauden suoraan ensimmäisellä kierroksella vuonna 2018.

Niinistön nimissä on myös ennätys pienimmästä voitokkaasta vaalinumerosta. Vuonna 2012 hän oli ehdokas numero kuusi.

Näiden tilastojen valossa Stubbin (numero 8) tai Essayhin (numero 9) voitto vaikuttaisi muita todennäköisemmältä.

Haaviston (numero 10) menestyspotentiaali taas perustuu siihen, että kahdesti aiemmin voittanut ehdokas on ollut se, jonka ehdokasnumero on ollut kaikista suurin. Näin kävi vuosina 2000 ja 2006.

Ehdokasnumerot arvotaan Helsingin vaalipiirilautakunnassa ehdokasasettelun vahvistamisen yhteydessä.

Sauli Niinistön ensimmäinen presdentinkausi irtosi ehdokasnumerolla kuusi. Seuraavissa vaaleissa voitto tuli numerolla kahdeksan. Kuva: Kimmo Haimi

Todellisuudessa numero ei tietenkään ratkaise presidentinvaaleja. Monesti voittajaa on pidetty melko varmana jo ennen ehdokasnumeroiden jakamista.

Suuri luku ei myöskään automaattisesti tarkoita korkeaa äänimäärää. Esimerkiksi vuonna 2018 suurin numero, yhdeksän, kuului Nils Torvaldsille (r.), joka sai lopulta vain 1,5 prosenttia äänistä.

Toiselle kierrokselle on itse asiassa päästy usein pienillä ehdokasnumeroilla. Vuonna 2012 Haaviston ehdokasnumero oli kaksi, Vuonna 2006 Niinistön numero kolme ja vuonna 2000 toiseksi tulleen Esko Ahon (kesk.) ehdokasnumero viisi.

Kaksi on ehdokasnumeroista pienin mahdollinen, sillä ykköstä ei anneta kenellekään.

Vaikka ehdokasnumero ei presidenttiä teekään, voi nokkela kampanjatiimi taiteilla osuvasta numerosta myös hyvän kampanjalauseen. Näin kävi vuonna 2012, kun Pekka Haavistoa tukenut kampanja alkoi ylläpitää Kakkonen on ykkönen -sivustoa.

Haavistoa kannattaneessa radiomainoksessa leikiteltiin myös vanhalla ääntenlaskunauhalla. Siinä Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen vaihtui lennosta muotoon kakkonen, kakkonen, kakkonen.

Jotkut ehkä vielä myös muistavat samoista vaaleista tapauksen, jossa ehdokasnumerolla neljä kampanjoinut Paavo Väyrynen näytti ennakkoäänestyspaikalla kuvaajalle neljää sormea.

Oikeusministeriöön ehdittiin jo kannella kampanjalain rikkomisesta, sillä vaalimainostus on äänestyspaikoilla kiellettyä.

Väyrysen käsimerkille löytyi kuitenkin selitys, kun hänen kampanjansa päällikkö kertoi sen olevan kaksinkertainen voitonmerkki, joka kuvaa voittoa sekä ensimmäisellä että toisella kierroksella.