Teksasin pihvijätti purkaisi hormonikiellon
Missy Bonds pyörittää isoa perheyritystä isänsä ja sisarustensa kanssa Teksasissa Dallasin lähistöllä. Lihakarja kasvaa pääasiassa vapaana laitumella. Keski-Teksasin kuivassa ilmastossa Brangus-rotuinen lehmä tarvitsee viisi hehtaaria laidunta. Niklas Holmberg Kuva: Viestilehtien arkistoSAGINAW, TEKSAS, USA (MT)
”Uskon vapaakauppaan. Jos minä tuotan lihaa halvemmalla ja sinä vehnää halvemmalla, miksi emme myisi niitä toisillemme?” Bonds Ranchin jättimäistä karjatilaa Teksasin Saginawissa pyörittävä Missy Bonds kysyy.
Hän toivoo EU:n ja Yhdysvaltojen välisen TTIP-vapaakauppasopimuksen tuovan ratkaisun vuosikymmenten kiistaan hormonilihasta.
”Toivon tietysti, että hormonilihan kielto purettaisiin. Ymmärrän, miksi kielto aikanaan asetettiin. Hormoneja annettiin älyttömiä määriä. Nyt kielto kuitenkin haittaa eniten tavallisia eurooppalaisia ihmisiä, jotka joutuvat sen takia maksamaan lihastaan enemmän.”
EU:n väitteet hormonilihan terveyshaitoista eivät Bondsin mielestä kestä kriittistä tarkastelua.
”Joka kerta kun meille tulee vieraita Euroopasta, ensimmäisenä he haluavat syödä teksasilaisen pihvin. Liha on testattua ja turvallista. Sitä kaikki täällä syövät.”
Bonds Ranch on siitä poikkeuksellinen amerikkalaistila, että siellä on tuotettu 2002 lähtien myös hormonivapaata lihaa Euroopan vientiä varten.
”Isäni kuuli aikanaan, ettei hormonivapaan lihan tuotanto täytä kiintiötä. Hormonivapaa tuotanto on ollut minun lemmikkiprojektini”, Bonds kertoo.
Hormonivapaudesta saatava lisähinta on tehnyt tuotannosta kannattavaa, vaikka se nostaa kustannuksia noin 10 prosenttia. Mukana on tullut kuitenkin myös EU-tyylinen byrokratia.
”Ohjelma teettää valtavasti töitä. Minulla on 500-sivuinen ohjekirja byrokratiaa varten ja kokonainen kaappi täynnä papereita ja dokumentteja”, hän tuskailee.
Yhdysvaltain maatalousministeriö USDA sertifioi hormonivapaaseen tuotantoon kuuluvat tilat. Eläimillä on sähköiset tunnisteet, ja ne pitää pystyä jäljittämään kasvatuksen eri vaiheisiin. Hormoni-implanttien määristä ja käytöstä muilla kuin hormonivapailla eläimillä täytyy pitää kirjaa. Tarkastus on kerran vuodessa.
Jos hormonikiellon purkaminen osoittautuu kauppaneuvotteluissa mahdottomaksi, Bonds toivoo kevyempää byrokratiaa ja isompaa tuontikiintiötä hormonivapaalle lihalle.
”Jos haluatte edelleen maksaa lisähintaa hormonivapaudesta, niin kyllä se minulle sopii.”
Missy Bondsin isoisä osti 400-päisen pihvikarjatilan vuonna 1933. Sittemmin toimintaa on laajennettu kymmeneen USA:n osavaltioon ja Kanadaan.
Viime vuonna emolehmiä oli 5 000, välikasvatuksessa 25 000 ja loppukasvatuksessa 10 000 eläintä. Hormonivapaata karjaa on 2 000 päätä.
Tänä vuonna määrät putoavat hintojen laskun takia. Tukia naudanlihantuotannolle ei USA:ssa makseta.
Tilan johto on tiukasti perheen käsissä, vaikka työntekijöitä on eri puolilla maata kymmeniä.
”Minä pyöritän tätä isäni ja sisareni kanssa. Olemme edelleen perhetila, emmekä mikään tehdasfarmi”, Bonds korostaa.
Toimintaa ohjaa pyrkimys hyvään kannattavuuteen.
”Katsomme lähinnä pääoman tuottoa. Tavoite on, että se olisi keskimäärin 20 prosenttia. Olen ostanut vasikoita, joista saa pääomalle 90 prosentin tuoton.”
Amerikkalaisessa pihviketjussa emolehmätilat, väli- ja loppukasvattamot ovat yleensä erikseen. Bondseilla on ne kaikki kolme, mutta he myyvät suurimman osan eläimistä ennen loppukasvatusta.
Vasikat syntyvät ja elävät ensimmäiset puolitoista vuotta vapaina villinurmella. Lähinnä maissirehuun perustuva loppukasvatus kestää 60–120 päivää. Se tapahtuu jättimäisillä ruokinta-alueilla.
Niklas Holmberg
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
