Lauri-Matti Parppein ohjaama ja käsikirjoittama Jossain on valo joka ei sammu -elokuva on ylistys ystävyydelle ja omaehtoiselle tekemiselle.
Romahduksen kokenut ammattihuilisti Pauli (Samuel Kujala) palaa lapsuudenkotiinsa Raumalle. Hän tapaa sattumalta entisen koulukaverinsa Iiriksen (Anna Rosaliina Kauno), joka taivuttelee hänet mukaan päättömään musiikkikokeiluun. Pauli löytää lohtua omalaatuisesta äänimaailmasta ja uusista ystävistä.
Vaikka tarina on fiktiivinen, Parppei sisällytti siihen useita vaiheita omasta elämästään.
“Iiris edustaa aika vahvasti sitä ihmistä, joka olin Raumalla aikoinani, kun aloittelin musiikkihommia. Päähenkilö Paulin hahmo kuvaa enemmän nykyistä tilannettani elokuvantekijänä, joka hakee hyväksyntää korkeammalta taholta todistaakseen olevansa pätevä ammatissaan”, Lauri-Matti Parppei kertoo.
Lauri-Matti Parppei, 41, vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Raumalla. Perhe asui keskiluokkaisella rivitaloalueella. Rauma oli jääkiekkokaupunki, jonka kultuurielämä oli vähäistä. Parppei ei löytänyt kavereita ja koki itsensä ulkopuoliseksi yhteisössä.
Teini-ikäisenä hän aloitti musiikkiharrastuksen ja tutustui samanhenkisiin ihmisiin. Kaveriporukasta muodostui yhteisö, joka toteutti rohkeasti ideoitaan.
“Olimme puolisyrjäytyneitä nuoria eivätkä mielenterveysongelmatkaan olleet vieraita. Voisi sanoa, että me pelastimme toisemme”, Parppei kuvaa.
”Elimme täysin omassa kuplassa ja meitä ohjasi armoton tee-se-itse-meininki. Alkuun emme osanneet mitään. Opettelimme soittamaan, äänittämään ja tuottamaan itsenäisesti. Perustimme oman pienlevy-yhtiön ja festivaalin, jota järjestimme 16 vuotta.”
“On hämmentävää, että näistä lähtökohdista olen päässyt näin pitkälle ja ja saanut tehdä elokuvan budjetilla”, Parppei toteaa kiitollisena.
Aiemmin Parppei on ohjannut ja käsikirjoittanut palkittuja lyhytelokuvia sekä Ylellä vuonna 2022 nähdyn Outo kesä -sarjan.
Esikoiselokuvan teko ei jännittänyt häntä, vaan vahvisti ajatusta, että hänestä on elokuvantekijäksi. Heti perään hän Parppei toteaa, ettei elokuvaa olisi syntynyt ilman upeaa työryhmää.
Elokuvassa huomio kiinnittyy Rauman murteeseen. Etenkin Anna Rosaliina Kauno tekee vahvan roolin Rauman giälen taitajana.
“Hän oli älytön löytö, koska meille oli tärkeää löytää raumalainen näyttelijä jo pelkästään murreosaamisen takia. Murretta voi opetella, mutta valitettavan usein se ei kuulosta aidolta ja luontaiselta elokuvissa”, Parppei toteaa.
Parppei sävelsi elokuvan musiikin ja se nauhoitettiin näyttelijöiden soittamana kuvauksissa. Tämä harvinainen ratkaisu vaati paljon valmistelua. Esimerkiksi pääosan esittäjä Samuel Kujala opetteli huilunsoittoa paria kohtausta varten.
“Kokemus siitä, kun alkaa tehdä jotain omituista ja uutta pikkupaikkakunnalla, on universaali. Se voi olla valtava valonpilkahdus pimeässä.”
“Musiikkikohtausten kuvaaminen jännitti ja siihen kiteytyi myös suurimmat riskit. Olimme tekemässä kuvaajan kanssa ensimmäistä pitkää elokuvaa verrattain pienellä budjetilla kunnianhimoomme nähden. Onnistuneet musiikkikohtaukset toivat huikean fiiliksen.”
Elokuva kuvattiin suurimmaksi osaksi Raumalla. Kuvauspaikkoja etsiessään Parppei törmäsi moneen nuoruudesta tuttuun paikkaan ja toisaalta myös siihen, että kaupunki oli muuttunut.
“Elokuvaan tuli valittua ympäristöä, jossa itse tuli liikuttua paljon nuorena. Elokuvasta ei tullut varsinaista matkailumainosta. Raumalaisten vastaanotto jännittää minua eniten. Raumalla ei ole koskaan tehty elokuvaa tässä mittakaavassa.”
Jossain on valo joka ei sammu sai kansainvälisen ensiesityksen Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa. Se valittiin mukaan yhdeksän elokuvan esityssarjaan yli 600 elokuvan joukosta. Ennakkonäytöksiä on ollut myös muualla Euroopassa.
Koskettavinta palautetta Parppei on saanut ihmisiltä, jotka ovat kotoisin pieniltä paikkakunnilta. He ovat löytäneet elokuvasta paljon samaistumispintaa.
“Kokemus siitä, kun alkaa tehdä jotain omituista ja uutta pikkupaikkakunnalla, on universaali. Se voi olla valtava valonpilkahdus pimeässä eikä se huku mihinkään.”
“Ennen kaikkea haluan elokuvallani osoittaa, että kuka tahansa voi onnistua tekemään asioita, joilla on suuri merkitys sekä itselleen että yhteisölleen.”
