Konnunsuon baari on elänyt värikästä rinnakkaiseloa vankilan ja vastaanottokeskuksen kanssa – kerran vangit päästivät tahallaan mullikkalauman vapaaksi

Eira Bekanov-Rastas aloitti baarityön jo 55 vuotta sitten. Työ vaatii sosiaalisia taitoja eikä huumoristakaan ole haittaa. ”Tässä työssä täytyy osata puhua. Pitää olla mieluummin räpätäti”, baariemäntä naurahtaa. Kuva: Hanna Koikkalainen

Eira Bekanov-Rastas työskenteli baarissa jo silloin, kun keskiolut vapautui. Pitkä ura ravintoloitsijana on päättymässä, mutta sitä ennen legendaariselle Konnunsuon baarille pitäisi löytyä jatkaja.

Konnunsuon kylällä, alavien peltomaisemien keskellä sijaitseva Konnunsuon baari on palvellut asiakkaitaan jo 40 vuotta. Se huokuu vanhan ajan henkeä, ja on juuri sellainen kuppila, jollaiset ovat Suomesta liki kadonneet.

Perinteikäs maaseutubaari on konnunsuolaisten olohuone, jossa käydään lounaalla, kahvilla ja oluella. Viikonloppuisin lauletaan karaokea.

Eira Bekanov-Rastas, 72, ja hänen miehensä Vesa Rastas, 64, ovat pitäneet Konnunsuon baaria vuodesta 2002 lähtien. Nyt he etsivät uutta yrittäjää jatkamaan toimintaa.

”Haluaisimme jo eläkepäivien viettoon. Vaivat hidastavat työntekoamme, ja yli kymmenentuntiset työpäivät tuntuvat raskailta tämän ikäisille”, Eira Bekanov-Rastas perustelee.

Baari on ollut hiljaisessa myynnissä jo vuosia. Ostajaehdokkaita on ollut, mutta kaupat ovat tyssänneet siihen, kun heille ei ole myönnetty lainaa.

”Nuoripari menestyisi tässä hyvin. Kaikki olisi valmiina astioita myöten ja yläkerrassa on sadan neliön asunto. Tätä voi pyörittää myös siten, että toinen käy myös vieraalla töissä. Niin mekin teimme, kun Vesa ajoi ohessa rekkaa viime vuoteen saakka”, Bekanov-Rastas sanoo.

Konnunsuon baari huokuu nostalgiaa. Peltomaisemien keskellä sijaitsevaan baariin tullaan kesäisin kauempaakin Suomesta. Kuva: Hanna Koikkalainen

Konnunsuon baari sijaitsee kivenheiton päässä historiallisesta Konnunsuon vankila-alueesta, jossa on toiminut vuodesta 2011 asti Joutsenon vastaanottokeskus.

Vuonna 1951 valmistuneessa baarirakennuksessa palveli alun perin osuuskauppa. Vuonna 1983 vanginvartija Lasse Vahalahti osti entisen myymälärakennuksen ja muutti sen viihtyisäksi baariksi.

Eira Bekanov-Rastas syntyi vuonna 1951 Taipalsaaren Haikkaanlahden kylässä. Hän putkahti maailmaan kotitalonsa peräkammarissa papan sängyllä.

Lapsuus maatilalla oli työntäyteinen. Perheen kahdeksan lasta opetettiin lypsämään jo pienestä pitäen. Bekanov-Rastas meni 16-vuotiaana töihin Taipal-kahvioon Taipalsaarelle.

”Olin töissä silloin, kun keskiolut vapautui vuonna 1969. Koska olin alaikäinen, en saanut myydä olutta, mutta sain tarjoilla ja kerätä pulloja pöydistä. Asiakaskunta koostui pääosin paikallisista maaviljelijöistä. Muistan vieläkin, miten hurmoksessa asiakkaat olivat oluen vapautumisesta.”

Ravintola-alasta tuli hänelle elämänmittainen ura. Valmistuttuaan ravintolakokiksi hän meni tuuraamaan Lappeenrannan kauppaoppilaitoksen ruokalaemäntää. Myöhemmin hän sai viran oppilaitoksen emäntänä ja lopulta hän osti ruokalan itselleen. Sillä tiellä hujahti 37 vuotta.

Baarissa käy asiakkaita myös vastaanottokeskuksesta. Seinältä löytyy arabiankielistäkin tekstiä. Kuva: Hanna Koikkalainen

Vuosituhannen vaihteessa Bekanov-Rastas halusi toteuttaa unelmansa ja muuttaa miehensä kanssa Espanjaan. Haaveissa oli avata oma ravintola etelän lämpöön, mutta yksi puhelu muutti suunnitelmat.

”Tuttu kiinteistövälittäjä soitti ja kertoi myytävänä olevasta Konnunsuon baarista. Kun kerroin Espanjan suunnitelmistani, hän sanoi, että minun paikkani ei ole siellä, vaan pellon reunassa Konnunsuolla. Siitä vuoden kuluttua teimme kaupat. Pyöritin jonkin aikaa baaria ja ruokalaa yhtä aikaa. Se oli kiireistä aikaa. Lopulta myin rivitaloasunnon ja ruokalan ja muutimme asumaan baarin yläkertaan.”

Baari on viettänyt sujuvaa rinnakkaiseloa niin vankilan kuin vastaanottokeskuksen kanssa. Vastanottokeskuksen myötä baarin asiakaskunta kansainvälistyi.

Bekanov-Rastas laskee, että aamupäivän aikana asiakkaita kävi seitsemästä eri maasta. Seinälle on kirjoitettu aukioloajat arabiaksi.

Konnunsuolta on Venäjän rajalle linnuntietä alle kymmenen kilometriä. Viime aikoina vastaanottokeskukseen on tuotu Venäjän kautta tulleita turvapaikanhakijoita.

Bekanov-Rastas tulee hyvin toimeen kaikkien asiakkaidensa kanssa. Hän on huomannut, että monet ulkomaalaiset turvapaikanhakijat kunnioittavat vanhempia naisia eri tavoin kuin meillä on totuttu. Eteläkarjalainen vieraanvaraisuus on tullut tutuksi asiakkaille.

”Kovien pakkasten aikana neljä turvapaikanhakijaa tuli tänne avonaisissa kumitossuissa, eikä heillä ollut edes sukkia jaloissaan. Kävin kaivamassa kotoa heille kaikille omat villasukat.”

Nuijamaalla asuva Janne Hongisto piipahtaa viikoittain baarissa. Vuosien saatossa hän on ystävystynyt Eiran ja hänen aviomiehensä Vesa Rastaan (takana) kanssa. Kuva: Hanna Koikkalainen

Baarielämä on muuttunut vuosien saatossa. Asiakkaiden käytös on siistiytynyt ja humalahakuinen juominen ei ole läheskään yhtä yleistä kuin aiemmin.

Vuosien aikana on sattunut ja tapahtunut monenlaista.

Takavuosina vastapäisellä pellolla työskennelleet vangit päästivät tahallaan ison mullikkalauman vapaaksi. Kun satojen kilojen painoiset mullikat lähtivät rynnistämään baaria kohti, baarista rynnättiin vastaan keppien kanssa. Lopulta elukat kääntyivät takaisin.

”Vankilan kanssa aikoinaan sellainen sopimus, että vangit toivat ruokaa meidän pässeillemme. Sääntöjen mukaan he eivät saaneet jäädä juttelemaan. Kerran eräs luottovanki ajoi traktorilla pihaan ja tuli ostamaan kahvin. Seuraavana päivänä vartijat epäilivät, että vanki olisi käynyt kaljalla. Sanoin, että se ei pidä paikkaansa”, Bekanov-Rastas muistelee myhäillen.

Hän muistelee myös tapausta, kun mies tuli baariin koiransa kanssa ja äkäinen vaimo tuli tovin kuluttua perässä. Nähdessään vaimonsa mies meni koiransa kanssa pöydän alle piiloon. Käry kävi, kun vaimo huomasi koiran talutushihnan kiemurtelevan pöydän alle. ”Karkulaisten” baari-ilta päättyi siihen.

Konnunsuon baarin tulevaisuus on hämärän peitossa. Jos jatkajaa ei löydy, toiminta loppuu lähivuosina.

”Jos ostajaa ei ala löytyä, niin ehkä me hiivimme hiljalleen sivuun Vesan kanssa. Baarin loppuminen olisi sääli koko kylälle. Kyllä tämä tuottaa elämää tänne, eikä täällä ole muuta paikkaa, josta saisi syömistä ja juomista.”

Janne Hongisto ja Mikko Ruokonen piipahtivat iltapäivällä baarissa. Kuva: Hanna Koikkalainen

Eiralla ja Vesalla on takanaan 28 yhteistä vuotta. Heillä ei ole lapsia.

Bekanov-Rastas haaveili nuorena äidiksi tulosta, mutta hän ei saanut kaivattua lasta. Lapsettomuuden aiheuttama suru on seurannut läpi elämän.

Hän ei ole koskaan katunut sitä, että tuli valinneeksi Espanjan sijaan Konnunsuon kylän.

”Olen henkeen ja vereen maalaistyttö. Se välittäjä oli oikeassa, mie kuulun tänne pellon reunaan”, Bekanov-Rastas toteaa.

Eniten hän jää kaipaamaan baarityöstä asiakkaita, joista osasta on tullut kuin perheenjäseniä.

Vaikka työnteko jatkuu toistaiseksi, pariskunnan yhteiset suunnitelmat eläkepäivien varalle ovat jo selvät

”Lähdemme Korkeasaaren eläintarhaan, koska Vesa on käynyt siellä viimeksi pentuna. Kanarialle lennetään myös. Eli juuri sinne, minne meidän piti aikoinaan mennä.”

Baarikoira Lari laittoi makuulle kiireisen lounasajan jälkeen. Kuva: Hanna Koikkalainen